Pyörän selästä
pe 25. lokakuuta 2019 12.04.00
Olen pyöräillyt töihin kesäloman päättymisestä lähtien. Sateessa, tuulessa ja muita kelejä ei sitten ole ollutkaan. Joka ainut päivä työmatkalle sattuu kaikki urpot, jotka eivät osaa edes koiraa kävelyttää muita vaarantamatta. Autoilijat soittavat torvea, kun se on ainoa asia, mihin suomalainen keski-ikäinen mies ratin takana enää pystyy tai muuallakaan. Samahan se oli itselläkin aamuisin autoa ajaessa, läpeensä tyhmää kansaa ympärillä, joka ei varmasti saanut aikaan talvisodan ihmettä. Eikä sitten myöhemmin sitä ydinvoimalaakaan. Pyöräily on hanurista, eikä sen avulla edes laihdu. Kokeiltu on.
Sitten luin lehdestä jutun Suomeen muuttaneesta Anthoniasta, joka polkee aamuisin viideksi töihin Lapväärtin ABC:lle siivoamaan. Työajasta johtuen naapurin täti varmistaa, että Anthonian ekaluokkalainen varmasti herää kouluun ajoissa. Ja kun työhön pääsy syrjäkylällä mahdollistui pyöräillen, tarjosi työnantaja pian myös iltatöitä toisesta suunnasta Kristiinankaupungista. Fillari on siis liikenteessä aamusta iltaan. Matkalle ovat jääneet masennus ja siihen määrätyt lääkkeet sekä useita kiloja. Tytär on muuten tyytyväinen, mutta hänen mielestään äidin pitäisi hankkia pyörän lisäksi vielä suomalaisia ystäviä. Anthonia taas haaveilee suomen kielikurssista. Kaikkea ei ole vielä polkemalla saatu.
Suomessa aikuisten pyöräilykursseja on järjestetty jo useita vuosia. Uutterat vapaaehtoiset tekevät päivittäin työtä, jolla Suomen työllisyysastetta nostetaan oikeasti. Työelämään on saatu naisia, joille polkupyörä saatikka sillä ajamaan oppiminen ovat aiemmin olleet aivan yhtä kaukana kuin Moren utopia. Hyväosaisessa Suomessa monet eivät vieläkään ymmärrä sitä, että kun oma Audi lähtee pihasta kohti työpaikkaa, voi julkisten kulkuneuvojen puute toisaalla tarkoittaa tien nousemista pystyyn matkalla työelämään. Samalla unohtuu se, että vittuilu twitterissä ei työllisyysastetta nosta, eikä tuo yhtään työpaikkaa.
Anthonian jutun lukemisen jälkeen aloin miettimään sen keski-ikäisen pullukan mielenmaisemaa, joka aamuisin lähtee kohti Paperiliiton toimistoa. Mitä jos kanssaihmiset eivät olekaan aamuliikenteessä vain hänen kiusanaan, vaan samalla tavalla pohtimassa päivän lukujärjestystä. Jauhelihaa spagetilla vai perunoilla, ja miten se piltti koulussa pärjää, kun läksytkin on taas tekemättä. Jos on töitä. Ja terve. Ja elämän murheet muutenkin pieniä. Silloin pitäisi haaveilla suupielet korvissa. Se voisi jopa tarttua.
Ai niin. Työkaveri kehui yhtenä aamuna, että pullukan naamakin näytti polkemisen jälkeen freesimmältä. Valehteli hyväkäs, mutta hyvältä se tuntui. Aamupäivällä haaveilin elokuvaroolista, ensi alkuun tosin vain sivuosassa.
Teksti: Juha Koivisto
Kuva: Janne Markkanen
Jäsenasiat
eAsiointi
KirjauduTulevia jäsentapahtumia
Kevät etenee ja uudet tapahtumat lähestyvät.
Petteri Jurva heitti frisbeegolfin mestariksi
Paperiliiton ensimmäiset frisbeegolfin mestaruuskisat käytiin lauantaina 6.5. erinomaisissa tunnelmissa Kouvolan Anjalassa.

Jäsenasiat
Rauman osasto 8 voitti mestaruuden salibandyssa
Viime vuonna hopealle jäänyt raumalaisjoukkue voitti loppuottelussa Valkeakosken osasto 70:n maalein 1–0.

Jäsenasiat
Uutena jäsenetuna CityShoppari-sovellus
Paperiliiton jäsenet saavat uutena jäsenetuna CityShoppari-sovelluksen veloituksetta käyttöönsä.

Jäsenasiat
Paperiliitto-lehti
Paperiliitto-lehti on Paperiliiton jäsenlehti. Lehdessä käsitellään paperintyöntekijöiden edunvalvontaan, työelämän arkeen ja vapaa-aikaan liittyviä aiheita.
Lue näköislehti
Liiton mestaruudet frisbeegolfissa ratkaistiin lämminhenkisessä tunnelmassa Anjalassa. Katso kisakuvat.
Lue koko juttu
Kolme paperiliittolaista seurasi, paljonko päivässä kului aikaa erilaisia näyttöruutuja katsoen. – No onhan se ihan järkyttävä määrä, jos oikeasti ajattelee, toteaa Mauri Holopainen.
Mauri Holopainen laskee seuranneensa laitteiden ruutuja noin 12 tuntia. Elli-Maria Soininen lähetteli viestejä tallilla ja löi itseään rautakangella. Jorma Lehtosen ohjelmistoon kuuluivat mm. NHL ja Pipsa Possu.
Lue koko juttu
Hannu Sallinen ja Petri Viitanen ovat kokeneet kouriintuntuvasti sen, miten pieni ihminen on ison vakuutusyhtiön edessä.
Sallinen on kamppaillut vakuutusyhtiön kanssa yli kymmenen vuotta. Viitaselle työnantaja räätälöi osa-aikatyön, mutta se ei käy vakuutusyhtiölle.
Lue koko juttu