Voimaa metsästä ja eläimistä
to 27. tammikuuta 2022 06.56.00
Olen aina halunnut olla eläinlääkäri. Pidin lapsena äidille esitelmiä koirista, otin joka päivä uuden rodun ja kerroin, miten hyvin se sopis meidän perheeseen. Vanhemmat oli eronnut ja me asuttiin äitin kanssa vaikka ja missä. Äiti siivos, isän firma paalutti rakennuksien pohjia. Kovaa työtä kummallakin, ja mulla. Jouduin lukemaan jokaiset läksyt, enkä silti saanut hyviä numeroita.
Halusin silti lakin. Pääsin steinerlukioon, mut lopetin puolen vuoden jälkeen, kun aloin saada paniikkikohtauksia. Siivosin hotelleja, rappuja, toimistoja ja ravintoloita, vesivahinkoja, palotöitä, ruumisasuntoja. Tykkäsin kaikesta, mut lukio oli jäänyt kesken. Sehän ei käy. Aloin tehdä sitä väkisin etänä. Iskä sai lopulta suvun ainoan ylioppilaskuvan kirjahyllyyn.
Takolle päädyin labrakoulun kautta. Näen tehdassalin vielä ulkopuolisen silmin, kun melkein kaikki kaverini on lähihoitajia. He joutuu tekeen hirveitä työpäiviä nälkäpalkalla. Se on väärin, samalla, kun mun loppuelämä menee tehtaalla. Varmaan. Vai oisko musta sittenkin eläinlääkäriksi?
Kotona mulla on koira ja kissa, joita rakastan, mut kiksit saan maastoratsastusvaelluksilla. Kun vetää laukkapätkää ihan täysiä, kun suonet tykyttää samaan tahtiin hevosen kanssa, mä olen ehjä silloin. Islanninhevonen ja metsä on täydellinen yhdistelmä mulle.
Mähän oon levoton ja äkkipikanen. Kaverit sanoo että jaahas, nyt paistaa aurinko kun Jonna on tommonen. Mut ilo menee ohi pian, jos tulee vääryys vastaan. Jos vaikka joku lyö koiraansa. Silloin mä suutun ja asiaan puutun, sanon asiasta ventovieraalle ja teen eläinsuojeluilmoituksen.
Mä haluan asua ulkomailla joskus, muuta en tulevasta tiedä. Olen suvannossa, katselen mitä virta tuo eteen. Teen rauhassa töitä, vahvistun.
Mun rakas siskoni Iida menehtyi tasan kaksi vuotta sitten enkä ole sen yli päässyt. Mutta mä tiedän, miten sen teen. Tää haastattelu on mulle, paniikkihäiriöiselle, hyppy kohti pahinta pelkoa, astumista toisten tuijotuksen eteen. Mut mä olen päättäny voittaa itseni. Ja jos mä päätän jotakin, niin se toteutuu.
Jäsenasiat
eAsiointi
KirjauduTulevia jäsentapahtumia
Kevät etenee ja uudet tapahtumat lähestyvät.
Petteri Jurva heitti frisbeegolfin mestariksi
Paperiliiton ensimmäiset frisbeegolfin mestaruuskisat käytiin lauantaina 6.5. erinomaisissa tunnelmissa Kouvolan Anjalassa.

Jäsenasiat
Rauman osasto 8 voitti mestaruuden salibandyssa
Viime vuonna hopealle jäänyt raumalaisjoukkue voitti loppuottelussa Valkeakosken osasto 70:n maalein 1–0.

Jäsenasiat
Uutena jäsenetuna CityShoppari-sovellus
Paperiliiton jäsenet saavat uutena jäsenetuna CityShoppari-sovelluksen veloituksetta käyttöönsä.

Jäsenasiat
Paperiliitto-lehti
Paperiliitto-lehti on Paperiliiton jäsenlehti. Lehdessä käsitellään paperintyöntekijöiden edunvalvontaan, työelämän arkeen ja vapaa-aikaan liittyviä aiheita.
Lue näköislehti
Liiton mestaruudet frisbeegolfissa ratkaistiin lämminhenkisessä tunnelmassa Anjalassa. Katso kisakuvat.
Lue koko juttu
Kolme paperiliittolaista seurasi, paljonko päivässä kului aikaa erilaisia näyttöruutuja katsoen. – No onhan se ihan järkyttävä määrä, jos oikeasti ajattelee, toteaa Mauri Holopainen.
Mauri Holopainen laskee seuranneensa laitteiden ruutuja noin 12 tuntia. Elli-Maria Soininen lähetteli viestejä tallilla ja löi itseään rautakangella. Jorma Lehtosen ohjelmistoon kuuluivat mm. NHL ja Pipsa Possu.
Lue koko juttu
Hannu Sallinen ja Petri Viitanen ovat kokeneet kouriintuntuvasti sen, miten pieni ihminen on ison vakuutusyhtiön edessä.
Sallinen on kamppaillut vakuutusyhtiön kanssa yli kymmenen vuotta. Viitaselle työnantaja räätälöi osa-aikatyön, mutta se ei käy vakuutusyhtiölle.
Lue koko juttu