Voimaa metsästä ja eläimistä

to 27. tammikuuta 2022 06.56.00

Olen aina halunnut olla eläinlääkäri. Pidin lapsena äidille esitelmiä koirista, otin joka päivä uuden rodun ja kerroin, miten hyvin se sopis meidän perheeseen. Vanhemmat oli eronnut ja me asuttiin äitin kanssa vaikka ja missä. Äiti siivos, isän firma paalutti rakennuksien pohjia. Kovaa työtä kummallakin, ja mulla. Jouduin lukemaan jokaiset läksyt, enkä silti saanut hyviä numeroita.

Halusin silti lakin. Pääsin steinerlukioon, mut lopetin puolen vuoden jälkeen, kun aloin saada paniikkikohtauksia. Siivosin hotelleja, rappuja, toimistoja ja ravintoloita, vesivahinkoja, palotöitä, ruumisasuntoja. Tykkäsin kaikesta, mut lukio oli jäänyt kesken. Sehän ei käy. Aloin tehdä sitä väkisin etänä. Iskä sai lopulta suvun ainoan ylioppilaskuvan kirjahyllyyn. 

Takolle päädyin labrakoulun kautta. Näen tehdassalin vielä ulkopuolisen silmin, kun melkein kaikki kaverini on lähihoitajia. He joutuu tekeen hirveitä työpäiviä nälkäpalkalla. Se on väärin, samalla, kun mun loppuelämä menee tehtaalla. Varmaan. Vai oisko musta sittenkin eläinlääkäriksi? 

Kotona mulla on koira ja kissa, joita rakastan, mut kiksit saan maastoratsastusvaelluksilla. Kun vetää laukkapätkää ihan täysiä, kun suonet tykyttää samaan tahtiin hevosen kanssa, mä olen ehjä silloin. Islanninhevonen ja metsä on täydellinen yhdistelmä mulle.
Mähän oon levoton ja äkkipikanen. Kaverit sanoo että jaahas, nyt paistaa aurinko kun Jonna on tommonen. Mut ilo menee ohi pian, jos tulee vääryys vastaan. Jos vaikka joku lyö koiraansa. Silloin mä suutun ja asiaan puutun, sanon asiasta ventovieraalle ja teen eläinsuojeluilmoituksen.

Mä haluan asua ulkomailla joskus, muuta en tulevasta tiedä. Olen suvannossa, katselen mitä virta tuo eteen. Teen rauhassa töitä, vahvistun.

Mun rakas siskoni Iida menehtyi tasan kaksi vuotta sitten enkä ole sen yli päässyt. Mutta mä tiedän, miten sen teen. Tää haastattelu on mulle, paniikkihäiriöiselle, hyppy kohti pahinta pelkoa, astumista toisten tuijotuksen eteen. Mut mä olen päättäny voittaa itseni. Ja jos mä päätän jotakin, niin se toteutuu.