Vapaus ja vastuu tuottavat motivaatiota

pe maalisk. 27 07:00:00 2020

”Olen koulutukseltani sähköasentaja. Sen päälle kävin vielä Metsä Serlan oman koulun Äänekoskella. Marraskuussa 2000 tulin Lappeenrantaan, käynnistettävälle Joutsenon BCTMP-tehtaalle. Me kaikki työntekijät tulimme vähän eri aloilta, sillä tämä tehdas oli jotain sellaista, jota Suomessa ei oltu aikaisemmin tehty.

Teemme valkaistua kuumakemihierrettä, jota käytetään kartongin keskikerrokseen runkomateriaaliksi. Puuta voidaan hiertää ilman, että sitä pehmennetään, mutta meillä sitä pehmennetään lämmöllä ja kemikaaleilla, jonka jälkeen kuidut mekaanisesti hierretään irti toisistaan.

Me kaikki työntekijät olemme moniosaajia; käynnissäpito-operaattoreita. Joka vuorossa on taustaltaan erilaisia ihmisiä: mekaanisen ja sähköpuolen kunnossapitoa, prosessitaustaisia ja muita koulutuksia. Itse vastaan vuoron aikana kahden muun henkilön kanssa sähköpuolesta. Kerään myös päivittäisiä laboratorionäytteitä, joilla tutkitaan laatua. Perusmittaukset, kuten massan jauhautuvuus-, vaaleus- ja ph-mittaukset tehdään iltaisin, viikonloppuisin ja öisin. Työhön kuuluu kaikki tehtaan ajamisesta, näytteiden hakuun ja paalaamon hoitamiseen. Joka vuorolla on myös oma ennakkohuoltoalue, josta huolehditaan. Se vaihtuu määrätyin ajoin. Kierto ylläpitää ammattitaitoa ja osaamista. Vuorossa korjaamme sen, minkä tuotannolta ehdimme ja pystymme. Kunnossapito jatkaa siitä. Paalaamossa huolehditaan, että kaikki koneet toimivat. Se on enemmän linjatyöskentelyä.

Suomessa ei yksikään toinen tehdas toimi aivan tällaisella mallilla. Meillä kaikki tekevät kaikkea, ja se on kyllä tosi palkitsevaa. Kuka tahansa kunnossapidostakin pystyy ajamaan tehdasta. Meillä ei ole vuoromestaria lainkaan, vaan joka vuorossa on niin sanottu nokka. Itse toimin varanokkana. Nokan kanssa suunnittelemme, miten saadaan vuoro pyörimään mahdollisimman hyvin. Nokalla on mahdollisuus antaa suoraan määrätty määrä vapaita, eikä tarvitse olla yhteydessä työnjohtoon. Kun omaan työhön voi näin vaikuttaa, se on mielekästä. Meidän ei tarvitse paljoa pomoilta kysyä, mitä nyt tehdään, vaan voimme päättää itsekin. Vähän siinä on silti nyt näkynyt paluuta vanhaan keskusjohtoisuuteen. Meidän modernia toimintatapaamme ei kuitenkaan voi mitenkään verrata perinteiseen, jolla sata vuotta sitten tehtaita pyöritettiin.

Väitän, että missään muussa tehtaassa ei päätöksenteko ole yhtä nopeaa. Itse pyysin pomolta, että tilaa kolme uutta näyttöä valvomoon. Vuoroporukalla asennettiin ne paikalleen ja laitettiin järjestelmä toimimaan. Tai jos pyydän työkaveria tekemään ohjelmistomuutoksen, se on 10 minuutissa valmis. Ideat eivät jää pyörimään jonnekin. Tiimityöskentely on se juttu, miksi me jaksamme.

Elämän parasta aikaa oli silloin, kun meilläkin tehtiin 12-tuntista vuoroa. Sen aikana me rikoimme kaikki vuorotyöntekijöiden terveys- ja työhyvinvointiennätykset Työterveyslaitoksen tutkimuksissa. 12-tuntisen lopettaminen ei perustunut järkisyihin. Olen sitä mieltä, että se on edelleen tulevaisuuden juttu: motivoiva ja paras tapa yhdistää työ- ja perhe-elämä. Niissä yksiköissä, joissa on valmius 12-tunnin työvuoroon, olisi tärkeää, että keskusteltaisiin siitä avoimesti.

Nyt kun tehdas on pyörinyt jo 20 vuotta, lähes kaikki kivet on käännetty, että prosessi menisi tasaisemmin. Mutta aina kun huomaa, että tätä voisikin muuttaa näin, niin se kulkee vielä tasaisemmin, niin kyllä se tyydytystä tuo. Heitän ajatuksen ilmaan ja työkaveri ottaa siitä kopin ja kehittää sitä edelleen. Ajatus saattaakin lähteä aivan uudelle uralle. Siitä voi tulla vaikka miten hyvä juttu, kun yhdessä tehdään.

Ulkopuoliset, jotka tulevat meille tekemään vaikka keikkahommaa, sanovat, että Joutsenoon on aina kiva tulla: Ilmapiiri on avoin ja huumori kukkii. Apua annetaan ja yhdessä tehdään. Turhalla pätemisellä ei pääse mihinkään, se on tärkeä oivaltaa. Mitä nopeammin pääset porukkaan mukaan, mitä nopeammin uskallat luottaa, sen nopeammin saat hyviä tuloksia aikaan. Meillä ei ole tarvinnut ihmistä epäillä.

Hyvät työkaverit, hyvä työilmapiiri, se että voit itse vaikuttaa omaan työhösi. Voit tehdä ratkaisut ja saat kantaa niistä vastuun. Ja että näet myös, mikä vaikutus tekemälläsi ratkaisulla on. Siinä ne parhaat puolet. Olisin voinut tehdä töitä muuallakin, mutta en halunnut mennä takaisin vanhaan tapaan tehdä töitä. Tällainen tapa on pääkopalle paljon parempi. On kiva mennä töihin.”

Teksti Mari Schildt
Kuva Mikko Nikkinen