Timo Järvinen on 42-vuotias puunsyöttäjä UPM:n Pietarsaaren sellutehtaalta.
pe 27. maaliskuuta 2020 06.59.00
Mun elämä muuttui kuus vuotta sitten, kun pääsin sellutehtaalle kasakuskiks. Olin tehnyt mettäkonehommia seittemän vuotta, aamuneljältä töihin ja kotiin illalla viiren maissa, 70-tuntista viikkoa jossain hevon perseessä yksinään. Varastoalueella touhuuminen on siihen verrattuna hienoo, eikä tarvi toisaalta olla joutilaanakaan. Siitäkin on kokemusta.
Peruskoulun jälkeen yritin maatalouskoulua. Sitten armeijan jälkeen kävin metallipuolen, muttei siitäkään mitään tullut. Viisi vuotta kävin sen jälkeen turhia kursseja työttömänä. Lopulta pääsin Kuruun mettäkouluun, sain paperit ulos 2005 ja pääsin töihin kärsimään.
Onneksi pääsin tehtaalle. Syötän kaivinkoneella puuta ränniin lopun ikää, jos saan, kun palkkakin on kerran kohillaan.
Kotona mua oottaa Pepe. Se on sekarotunen ja aina hyväntuulinen. Ostin sen Torista parivuotiaana, kävin kaverin kanssa hakemassa. Se hyppäs suoraan apukuskin penkille, suoraan vaan maate, eikä suostunut siitä hievahtamaan. Kaveri joutu menemään pakettiauton takaosastoon.
Siskonlikat on mulle tärkeitä. Ne on Pepeen ihan rakastuneita.
Koira on kiva olemassa, vaikka joskus tympäsee vesikelillä lähteä sitä lenkittämään. Siks sen kuitenkin ostin, että tulis lähdettyä ulos. Muuten tulis vaan katottua telkkaria ja youtubea ja pelailtua ja syötyä liikaa.
Lintu- ja jänismettällä sen kanssa käyn, kun olen mökillä. Lähinnä lenkkeilyn kannalta otetaan, kun Pepe ei ole kauheen hyvä keskittymään. Linnustus on muutenkin hienoa puuhaa. Saa rauhottua, kun mettässä patikoittee hiljakseen.
Siskonlikat on mulle tärkeitä. Ne on Pepeen ihan rakastuneita.
Mitäs muuta mun elämässä on? Isä tietenkin Ilmajoella, ja sisko ja siskonlikat. Niistä vanhempi on mun kummilikka. Silloin tällöin kun on vapaata niin hoidan niitä, kun siskolla on kolmivuorotyö, eikä vaari niitä oikein jaksa kattoa.
Siskonlikat on mulle tärkeitä. Ne on Pepeen ihan rakastuneita.
Omia lapsia mulle ei varmaan tulekaan, kun ei ole kumppania. Hiljaista on ollut. En tiedä mitä sen kanssa oikeen tekis. Tai tiedän oikeestaan. Jos samalla tavalla menee kuin nyt, niin jätän siskonlikalle testamentilla sen, mitä on.
Teksti Ilkka Palmu
Kuva Päivi Karjalainen
Jäsenasiat
eAsiointi
Kirjaudu
Tulevia jäsentapahtumia
Kevät etenee ja uudet tapahtumat lähestyvät.
Petteri Jurva heitti frisbeegolfin mestariksi
Paperiliiton ensimmäiset frisbeegolfin mestaruuskisat käytiin lauantaina 6.5. erinomaisissa tunnelmissa Kouvolan Anjalassa.
Jäsenasiat
Rauman osasto 8 voitti mestaruuden salibandyssa
Viime vuonna hopealle jäänyt raumalaisjoukkue voitti loppuottelussa Valkeakosken osasto 70:n maalein 1–0.
Jäsenasiat
Uutena jäsenetuna CityShoppari-sovellus
Paperiliiton jäsenet saavat uutena jäsenetuna CityShoppari-sovelluksen veloituksetta käyttöönsä.
Jäsenasiat
Paperiliitto-lehti
Paperiliitto-lehti on Paperiliiton jäsenlehti. Lehdessä käsitellään paperintyöntekijöiden edunvalvontaan, työelämän arkeen ja vapaa-aikaan liittyviä aiheita.
Lue näköislehti
Liiton mestaruudet frisbeegolfissa ratkaistiin lämminhenkisessä tunnelmassa Anjalassa. Katso kisakuvat.
Lue koko juttu
Kolme paperiliittolaista seurasi, paljonko päivässä kului aikaa erilaisia näyttöruutuja katsoen. – No onhan se ihan järkyttävä määrä, jos oikeasti ajattelee, toteaa Mauri Holopainen.
Mauri Holopainen laskee seuranneensa laitteiden ruutuja noin 12 tuntia. Elli-Maria Soininen lähetteli viestejä tallilla ja löi itseään rautakangella. Jorma Lehtosen ohjelmistoon kuuluivat mm. NHL ja Pipsa Possu.
Lue koko juttu
Hannu Sallinen ja Petri Viitanen ovat kokeneet kouriintuntuvasti sen, miten pieni ihminen on ison vakuutusyhtiön edessä.
Sallinen on kamppaillut vakuutusyhtiön kanssa yli kymmenen vuotta. Viitaselle työnantaja räätälöi osa-aikatyön, mutta se ei käy vakuutusyhtiölle.
Lue koko juttu