Tärkeintä on vapaus

pe jouluk. 20 07:02:00 2019

Kun kotkalainen Jarkko Rokka herää vapaapäivän aamuna, koko maailma on auki. Kun kahvinkeitin on lopettanut pulputtamasta, hän katselee lämpimän kupin yli, mitä kännykkä lupaa päivän sääksi. Täydellisenä päivänä on aurinkoista, kuivaa, lämpöasteita. Juuri sellaiset olosuhteet, että moottoripyörä puree nätisti kiinni tiehen, eikä asfaltti lopu kesken.

- Eipä tarvitse ruveta miettimään, tarvitseeko hakea joku hoidosta, kuka menee mihinkin, mitä pitäisi tehdä ja blaa blaa. Kahvin jälkeen voi lähteä vaikka Kuopioon yöksi, tai miltä nyt sattuu tuntumaan. Sitä se tarkoittaa, se vapaus, hän sanoo.

Tilastokeskuksen mukaan 29 vuotta on suomalaisilla miehillä se vaihe, kun ollaan kahden vaiheilla: Ei olla enää biletyksestä toiseen vellovaa nuorisoa, mutta ei oikein asettautuneitakaan. Viime vuoden tilaston mukaan suomalainen mies tulee ensimmäisen kerran isäksi keskimäärin 31,4 –vuotiaana. Rokka ei koe paineita.

- Päässä on kyllä pyörinyt, että mitä jos minulla olisikin jo perhe? Mutta nyt kun sitä alkaa ajatella, niin kyllä arvostan korkealle vapautta. Ihan pieneen hintaan en siitä luopuisi. Mutta sitten taas… Voi siitä luopuakin, kun kunnolla kolahtaa. Ei minulla sitä vastaan ole mitään. Mutta nyt pitääkin osata nautiskella siitä, että on mahdollisuus mennä ja tehdä, hän miettii.

 

Lapsena Myllykoskella vapaus tarkoitti sitä, että sai painella kaverilössin kanssa metikköön leikkimään piilosta. Jokainen joutui vuoroillaan etsijäksi, ja löydetyt suljettiin vankilaan, josta kaverit vapauttivat.

- Kotonahan ei käyty kuin syömässä ja nukkumassa. Muuten huideltiin pihalla ja tehtiin mitä tehtiin. Eihän me koskaan mitään pahaa tehty, vink vink, hän nauraa.

Hauskinta oli kuitenkin Rokan mielestä silloin, kun elämään tuli mopo. Mopon kanssa maailma laajeni Myllykoskelta Kouvolan suuntaan. Tuli vastaan uusia ihmisiä ja porukoita. Kohta ei Kouvolakaan riittänyt, vaan piti ottaa haltuun koko Suomi. Rokka lähti 15-vuotiaana parin kaverin kanssa junailemaan viikoksi ympäri Suomen.

- Viikon verran kierrettiin maata, joka kolkka, mihin kiskot veivät. Tulihan siinä nähtyä ihan hitosti kaupunkeja ja tallusteltua. Junassa nukuttiin, välillä makuuvaunussa ja välillä penkeillä. Lapin Kemijärvellä ja Kolarissa oltiin pitempään. Ihmettelivät vain, kun 15-vuotiaat pojankoltiaiset ovat lähteneet vähän junailemaan. Kun itsellekin on tullut vähän ikää, niin ei ole kyllä harmainta aavistusta, miten vanhemmat meidät laskivat matkaan. Vaan mitäänhän ei sattunut, hän kertoo.

Viestitellään, mitä jengi tekee, missä jengi on, pitäiskö tehdä jotain?

Tänä päivänä vapaus konkretisoituu Rokalle aina silloin, kun vapaat käynnissäpitäjän töistä Kotkamillsin paperi- ja kartonkitehtaalla koittavat.

- Meillä on 12 tunnin työaika. Kun menen aamuseitsemäksi ja pääsen iltaseitsemältä, ihan hirveästi ei sen päivän aikana ole muuta mielessä kuin saunan lämmitys, maha täyteen ruokaa ja nukkumaan. Kun on toinen aamu, sitten voi olla, hän hymyilee.

Vapaapäivän luontoääni on kännykän piippaus.

- Viestitellään, mitä jengi tekee, missä jengi on, pitäiskö jotain? Siinä viestittelyn aikana se hahmottuu, ja sovitaan joku juttu. Ehkä lähden Kouvolaan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Vapaat kun pomppii miten sattuu, niin toisilla voi olla arki päällä. Kun 18-vuotiaana kaikki vaan ajeli koko ajan, niin nyt se on mennyt siihen, ettei tuolla työaikaan ihmisiä ole. Se on mennyt taksilla kotiin –meiningiksi, hän kertoo.

Vapaana kesäiltana elämä tuntuu hienolta, ja Myllykosken Vanhan Viialan terassi on se paikka, jossa Rokka näkee tuttuja. Marras-joulukuun pimeillä, märillä ja koleilla keleillä tilanne on toinen.

- Nyt on se hetki, kun ei oikein ole mitään. Moottoripyöräkin on talviteloilla. Mitähän tuolla nyt tekisi tähän aikaan vuodesta? Ei kyllä hirveesti. Viimeksi käytiin kaverin kanssa katsomassa KooKoon peli. Mentiinhän me pelin jälkeen käymään kuppilassa, parissa, kolmessakin, mutta ei mennyt edes myöhään, Rokka kertoo.

Hän kertoo, että on mielestään rauhoittunut paljon vuosikymmenen aikana.

- 18-vuotiaana illat vietettiin baarissa ja ulkona hilluttiin. Nyt ei aina pidä lähteä, eikä kiinnostakaan aina mennä meuhkaamaan johonkin. On ihan kiva olla vaikka kotona. Yövuorot tuntuvat nahoissa, eikä aina jaksa lähteä valvomaan, kun sitä saa tehdä työkseen muutenkin. Siitäkin voi nauttia, että voi nukkua ihmisten aikoihin kotona, hän miettii.

 

Monella kaverilla alkaa jo olla oma perhe. Sukulaisetkin joskus kyselevät häiden perään.

- Ei voi sanoa, että kavereita olisi jäänyt suoranaisesti pois kelkasta, mutta paljon on jo perheitä ja jälkikasvua. Ympärillä tapahtuu siinä suhteessa. Olen sitä tietysti miettinyt, että millaista se olisi? Sellaisiakin ihmisiä on, jotka ajattelevat, että tämän ikäisenä pitäisi jo olla. En hanki siitä mitään paniikkia. En tunne haikeutta, mutta en juokse karkuunkaan, ei mitään sellaista. Katselen aika neutraalisti. Toisille saattaa tulla kriisi, mutta itse olen tavallaan hyvillänikin, että vielä on menemisen vapaus. Se on ihan fine, hän sanoo.

Rokan laskujen mukaan aika lailla fifty-fifty kavereista pyörittää lapsiperhearkea.

- On meitäkin vielä paljon, jotka eivät ole asettuneet. Ei ole kukaan nainenkaan vaatinut, että pitäisi. Siinä kohdin lyön kyllä jarrua, että mietitäänpä taas. Toisaalta olen sitä mieltä, että olen valmis, mutta toisaalta olisi vielä koettavaa ja nähtävää. Joo, voisin asettua aloilleni, mutta kyllä tälläkin elämänvaiheella on tarjottavaa, hän sanoo.

Rakkautta, hän miettii, pitää kuitenkin olla.
- Eiköhän sitä löydy. Ei sitäkään pidä paniikinomaisesti käydä haalimaan jostain. Suorittamalla sitä ei saa. Mutta avoimin mielin, hän sanoo.

 

Kuun lopulla koneet seisahtuvat hetkeksi Kotkamillsillä, ja Rokalla on tiedossa vapaa joulu.
- Itsekseni kun tässä pönötän, niin en vaihda verhoja ja punaista pöytäliinaa. En ole mikään jouluihminen, vaikka joulu onkin kiva ja mukava. Kun vielä olisi lunta, hän miettii.

Suunnitelmissa on suunnistaa Myllykoskelle.
- Kaveriporukka on kulkeutunut ympäri maan, ja monet heistä tulevat kotiseudulle sukuloimaan. Sitä se on minullekin. Kaverien kanssa on ollut tapana, että jonain iltana, kun on sukulaisten kesken syöty, oltu ja ihmetelty, niin lähdetään morjestamaan toisiamme. Jonnekin on kokoonnuttu istumaan iltaa. Ei se tarkoita, että siellä räkä poskella ollaan, mutta mennään vaikka baariin juomaan sitä glögiä. Aika moni on liikkeellä.

Rokka viettää joulua äidin ja siskon kanssa.
- Lapsena sitä oli kierroksilla koko päivän. Sen tunteen terävin kärki on kyllä hioutunut pois. Ei se joulu enää ole samanlainen. Ehkä sitten, kun näkee sivusta omien lasten poltteen ja innostuksen, niin tulee omat flashbackit mieleen. Muistan, kun ei malttanut nukkuakaan ennen aattoa. Nokkelana poikana kävin kaikki kaapit läpi, että täällähän onkin jotain. Kaikki paketit piti koetella, ravistella ja kuunnella. Niin antaumuksella niitä etsin, että usein löysinkin, hän muistaa.

 

Rokka kertoo, että isä kuoli viimevuoden keväällä. Isän lähtö ei ollut yllätys, koska hän ehti sairastaa pitkään.
- Sitä osasi odottaa, ja siihen oli valmistautunut, mutta kun se ilmoitus tuli, kyllä se pysäytti. Siksi joulu menee nyt eri tavalla. Olen perheen mies, ja se on otettava kunniatehtävänä. Niin vaan sekin homma siirtyy.

Rokka kertoo, että isä tunnettiin Myllykoskella lääkärinä, jonka luona ei tarvinnut turhaan juosta.
- Kun tauti oli selvillä, niin ammuttiin heti kovilla. Ne lääkkeet purivat. Kun me lapset olimme sairaana, ei hän ensimmäisenä ollut lääkkeitä tuputtamassa, mutta sitten kun lääkittiin, se hoidettiin kerralla, hän muistaa.

Sairastamisen suhteen Rokka kertoo oppineensa jääräpääksi, jonka täytyy olla aika huonossa hapessa ennen, kuin suostuu lääkäriin tai nappaamaan lääkkeitä.
- Minä olen luonteeltani kuin iskä. Meissä on samaa rauhallisuutta, eikä hermo petä. Töissäkin, vaikka olisin nukkunut huonosti, väsymys lähinnä naurattaa.

Rokka kertoo, että tällä hetkellä joulussa on parasta hyvä ruoka ja rauha.
- En enää jaksa välittää lahjoista oikeastaan pätkääkään. En odota, en halua, enkä toivo jouluksi mitään lahjoja. Siihen se ei enää perustu. Materialismin hössötys ja meininki, ei se nyt töki, mutta jotain sellaista. Joulu on jotain muuta, kuin ostohuumaa.

Hän miettii, että hautausmaalla varmaan käydään äidin ja siskon kanssa.
- Voi olla, että käyn siellä itseksenikin.

 

Paperimies Rokka

Vanhempasi halusivat nimetä sinut Antiksi.
- Ei pidä paikkaansa. Suvussa on kyllä ollut Antteja.

Kuule vänskä, mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä?
- Täs siul on sellane!

Asettelet mielelläsi kiviä polkujen pieliin.
- Pihahommat, riippuu mistä roikkuu. Jos on hyvä syy, niin kyllä asettelen.

Tarkkailet mielelläsi naapuria.
- En ole kyllä havainnut mitään epämääräistä liikettä takapihalla.

Parhaalla kaverillasi on eläimellinen nimi.
- Meillä on Juuson kanssa omanlainen huumoripuoli, välillä irtoaa aika pimeetäkin läppää. Suuta soitetaan, ja välillä lähtee vähän lapasesta.

Vaimo ja lapset asuvat kaukana.
- Jossain kohdin voisi olla, vaimo ja lapsia. Tällä rintamalla on nyt ollut vähän myrskyisää.

 

Teksti Mari Schildt
Kuva Jukka Koskinen