Suomi nousuun

pe lokak. 18 10:00:00 2019

Kaikissa mahdollisissa poteroissa istunut entinen valtakunnansovittelija Minna Hellekin osallistui keskusteluun siitä, kuinka työnantajalle ilmaisten kiky-tuntien pitäisi jatkua. Muuten ei Suomen työllisyysastetta saataisi nousuun ja kilpailukykykin vajoaisi taas Albanian tasolle. 

Suomen teollisuuden kilpailukyvystä en enää jaksa lausua mitään. Suomalaisten teollisuusyritysten tuloksista voidaan varmaankin päätellä jotain. Mutta se kikytuntien jatko… Meidän alallamme kikytunnit ovat tuoneet työnantajille yhteensä noin 7 miljoonaa euroa vuodessa (siis teoriassa, jos ne tehtäisiin ja niiden aikana tehtäisiin jotain hyödyllistä). Mihin sillä pääsee? Ei edes suurituloisimpien 30 kärkeen Suomessa. 

Työllisyysasteesta ja sen nostosta on puhuttu eduskuntavaaleista lähtien. Julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaamiseksi työllisyysasteen pitäisi nousta 75 prosenttiin tai muuten hukka perii sanovat asiantuntijat. Työllisyysaste onkin noussut jo 73,3 prosenttiin eli vuoden 2008 finanssikriisiä korkeammalle tasolle. Eikö kaikki ole siis valtakunnassa hyvin?  

No on ja ei. Jos katsoo edellä olleita lukuja, niin on. Jos katsoo lukujen taakse, niin välttämättä ei. Tutkija Pertti Honkasen mukaan finanssikriisiä edeltävänä aikana vuonna 2008 työllisyysaste oli pienempi kuin nykyään. Siitä huolimatta ns. laaja työttömyys on lisääntynyt Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 46tuhannella hengellä yhteensä 335 tuhanteen. Eli tuollainen määrä työikäisistä on työttömänä, palkattomissa työvoimapalveluissa, tekee lyhennettyä työviikkoa tai saa työttömyyseläkettä. Vastaavasti Tilastokeskuksen tilastoissa työttömien, alityöllisten ja piilotyöttömien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut sadalla tuhannella lähes puoleen miljoonaan. 

Tällaisessa lukujen maailmassa voikin käydä niin, että työllisten tekemien työtuntien määrä vähenee, mutta työllisyysaste nousee. Paikataanko tällä yhtälöllä kestävyysvajetta ja pidetään julkinen talous pystyssä, jääköön muiden arvioitavaksi. Ja mitä jos tavoitteeksi voitaisiinkin asettaa, että syntyvät työpaikat olisivat laadukkaita ja toimeentulon turvaavia? 

Jos minulta kysyttäisiin, miten kikyt ja työllisyysaste unohtaen saataisiin Suomi nousuun yhdellä tempulla, niin osaisin vastata. Tutustuin kesälomallani Twitterin ihanaan maailmaan ja huomasin, että siellähän kokoontuu se kansan kerma, joka entisaikaan esitteli ajatuksiaan keskiolutkuppiloiden tupakansavuisissa nurkkapöydissä. Twitterissä herrat ja narrit kilpailevat siitä, kuka keksii pölhöimmät mielipiteet. Ja kun ne on esitetty, loukkaannutaan, kun muut kertovat, että tuonkin olisi fiksu jättänyt sanomatta. Sieltä se tuottavuuden kasvu olisi revittävissä. Ja hermotkin säästyisivät.  

Teksti: Juha Koivisto
Kuva: Teppo Jäntti