Sujuva jättiseisokki

ma 28. lokakuuta 2019 12.20.00

Nestepakkauskartonkia valmistava kartonkikone 4 lepää hiljaisena ja paljaana. Porrasluukut ovat auki, ja ylhäällä olevat huuvan ovet paljastavat koneen sisukset. Yhdestä kohtaa satametristä konetta puuttuu iso pala: lähes koko puristinosa on poissa.

Käytävillä on sulassa sovussa työkalulaatikoita, työkoneita, teloja, letkuja. Kartonkikoneen ympärillä työskentelee ja liikkuu määrätietoisia miehiä valkoisissa, punaisissa ja sinisissä kypärissä. Valmetin mies mittailee täkymetrillä kalanterin sylinterejä ja linjauksia.

Kuuluu huminaa ja nakutusta. Välillä soi varoitussummeri, kun jossain valmistaudutaan nostoon.

On ihmeellisen hiljaista ja rauhallista, vaikka menossa on ennätyssuuren seisokin rähinäviikko.

Hyvä suunnittelu tuo rauhan

Stora Enson Imatran tehtaiden tämän vuotinen syysseisokki on tiettävästi suurin, mitä Suomessa on ikinä toteutettu. Kunnossapito- ja investointitöihin osallistuu noin 3300 kunnossapidon ammattilaista lähes 600 eri yrityksestä. Näistä yli sata on paikallisia yrityksiä; perinteiselle teollisuusalueelle on keskittynyt paljon erityisosaamista.

Suurimmat kunnossapitotyöt tehdään Kaukopäässä soodakattila 6:lla ja kartonkitehtaalla. Kartonkikone 4:n isotöisin urakka on puristinosan rungon ja viirojen vaihto uusiin. Kolmelle viikolle ajoittuvan seisokin pääviikolla töitä tehdään ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä.

– Joskus 10–15 vuotta sitten tehdas oli seisokissa kuin muurahaispesä. Nykyään nämä ovat niin hyvin suunniteltuja ja aikatalutettuja, ettei päällekkäisyyksiä tule. Hyvä suunnittelu tuo rauhan, tiivistää pääluottamusmies Arto Hulkko.

Seisokkia suunnitellaan pitkin vuotta, jotta saataisiin mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon aikaan. Tulevaisuudessa tavoitteena on pidentää vuosiseisokin väliä vuodesta puoleentoista.

Stora Enson tehtailla on omat shut down managerinsa eli seisokkipäällikkönsä, joiden vastuulla on seisokkien suunnittelu ja johtaminen.

– Seisokki vaatii aikataulutusta, koulutusta, infoja – satoja tunteja ennakkotyötä, jotta kaikki palaset loksahtaisivat paikoilleen, kertoo seisokkipäällikkö Sinikka Kvick.

Siivoamista ja koulutusta

Teemu Sairanen ja Kari Kärkkäinen katselevat valvomon ikkunasta, kun vieraat miehet uurastavat kartonkikoneen kimpussa. Vaikka paperi- ja kartonkikoneet on usein mielletty naisiksi, prosessimiehet eivät tunnusta tuntevansa mustasukkaisuutta.

– Enemmänkin mielessä ovat turvallisuusasiat, sillä tehtaalla työskentelee seisokin aikana valtavasti ulkopuolisia. Onneksi tässä asiassa on menty parempaan suuntaan – korjausmiehillä ovat nykyään tehtaan säännöt tiedossa, Kärkkäinen miettii.

Kaksikolla on turvallisuus selkäytimessä.

– Kun liikkuu tuolla tuotantotiloissa seisokin aikaan, nostoja on seurattava ja aluelinjaukset otettava huomioon erityisen tarkasti, Sairanen toteaa.

Sairasen ja Kärkkäisen seisokkihommana on peseminen ja siivoaminen.  Muun muassa kiekkosaostimen segmentin kunto pitää käydä tutkimassa.

– Tänään on rauhallinen päivä, mutta ei tämä aina näin leppoista ole. Kun pestään koko kone letkulla tai kun viiraa vaihdetaan tosissaan, niin silloin ollaan kyllä päivän jälkeen ihan puhki, Sairanen huomauttaa.

Edellisenä päivänä kaikki kartonkikoneen viisi vuoroa olivat naru-, viira- ja puristushuopakoulutuksessa Imatran kylpylässä. Koulutuksia järjestetään seisokkiaikaan paljon, kun niihin on kerrankin hyvä tilaisuus.

Toisella puolella kaupunkia sijaitsevalla kylpylälläkin näkyi, että tehtaalla on menossa seisokki. Kun Kärkkäinen ajoi koulutukseen, tuli vastaan kuusi kappaletta sinisiä Proflow`n pakettiautoja – osa korjausmiehistä kun yöpyy kylpylähotellissa.

– Valtionhotellin pihallakin kävi kuhina tänä aamuna, ja tehtaalle johtavalla Patotiellä oli ruuhkaa, Sairanen mainitsee.

Isoveli valvoo

Kun seisokki on hyvin suunniteltu, lisää se myös turvallisuutta. Turvallisuudesta pidetään niin tiukasti kiinni, että seisokin aikaan tehtaalla on vierailukielto. Paperiliitto-lehden toimittaja ja kuvaajakin joutuivat rekisteröitymään työntekijöiksi ja suorittamaan tarvittavat kortit ennen kuin tehtaan portit aukenivat.

– Sanotaan, että Pentagoniinkin on helpompi päästä kuin tänne, virnistää Mari-Anne Tamminen Stora Enson viestinnästä.

Syysseisokissa on nyt kolmatta vuotta apuna myös työturvallisuusvalvojat. Reilut 40 henkilöä eri tehdasosastoilta tarkkailee töiden sujumista työn tilaajien ja työsuojeluvaltuutettujen tukena. Valvontatyö on tarpeen, sillä tehtaalla tehdään satoja töitä kymmenillä eri osastoilla.

Yksi työturvallisuusvalvojista on Ari-Pekka Hämäläinen, joka valvoo parinsa kanssa kartonkikone 1:stä ja 4:stä sekä CTMP:tä. Työnkuvaan kuuluvat myös linjapäälliköiden kanssa tehtävät turvallisuuskierrokset.

– Kierrämme alueilla ja havainnoimme muun muassa suojainten käyttöä, tulitöiden suojauksia, työkalujen kuntoa ja työlupia. Jo pelkkä läsnäolomme viestittää ulkopuolisille työntekijöille turvallisuusasioiden tärkeydestä.

Tänä vuonna työturvallisuusvalvojille on perustettu myös oma WhatsApp-ryhmä, johon he voivat jakaa havaintoja kuvina ja teksteinä.

– WhatsApp-ryhmä on tosi hyvä käytäntö. Sinne voi heittää myös kysymyksiä, jos jokin asia on itselle epäselvä, Hämäläinen kiittelee.

Urakoitsijoille järjestettiin myös ennakkoon infotilaisuus, jossa käsiteltiin seisokkiturvallisuutta, kuten sääntöjä, työvoiman vastaanottoa ja telineturvallisuutta. Tilaisuudessa muistutettiin, että jokaisen toimittajan pitää tehdä vähintään yksi turvallisuushavainto seisokin aikana.

Testausta taskulampulla

– Seisokissa kaikki on erilaista. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Päivät elävät, ja siinä onkin se työn suola, miettii käyttäjäkunnossapitäjä Tuomas Jäppinen.

Hän on vuoroparinsa Iiro Riekkisen kanssa tehnyt tässä seisokissa paljon töitä kartonkikoneen puolella. Hiutalekuivain, jolla he työskentelevät, on niin uusi, ettei siellä ole vielä korjattavaa.

Mutta nyt hiutalekuivaimen sammutusjärjestelmän vuosihuoltoa tekemässä oleva Sintrolin mies Jaakko Harjuautti tarvitsee apua, joten Jäppinen ja Riekkinen suuntaavat kuivurille.

Harjuautti ja Riekkinen lähtevät testauskierrokselle, ja Jäppinen jää valvomoon seuraamaan, että järjestelmä toimii niin kuin pitää. Valvontakameroista näkee, miten kaksikko liikkuu ulkona portaissa ja katolla. He hämäävät taskulampulla lämpöä rekisteröiviä antureita, joita on kuivauskanavassa yhteensä 13. Jos anturi toimii kuten pitää, automaattinen sammutusjärjestelmä töräyttää vettä saman tien.

– Kuivatamme sellua kovassa kuumuudessa. Kuivauskanavassa lämpö nousee 210 – 220 asteeseen, joten paloturvallisuus on todella tärkeää, kertoo Jäppinen, joka oli Riekkisen kanssa myös rakentamassa kuivuria.

Jäppinen pitää yhteyttä Harjuauttiin ja Riekkiseen radiopuhelimella ja seuraa tietokoneen näyttöä. Sitten alkaa vilkkua.

– No niin, nyt on kipinä kuivaustornissa 2. Kuittaan sen pois, Jäppinen sanoo radiopuhelimeen.

200 litraa hernerokkaa

Kartonkikoneella on menossa telanvaihto, korjausmiehet hiissaavat telaa juuri paikoilleen. Asennusfirma Betametin miehet pitävät palaveria käytävällä, nosturi liikkuu kartonkikoneen yllä, siivoojat suunnittelevat töitään.

Seisokin jokainen ratas pyörii kuin rasvattu.

Jotta rattaat jaksaisivat pyöriä, on niitä ruokittava. Tänään on torstai, ja työmaaravintola on valmistanut 200 litraa hernekeittoa. Seisokkiviikkoina tehtaan parkkipaikalla on myös paikallisen yrittäjän pyörittämä telttaravintola, jonka soppatykistä saa ruokaa illalla ja alkuyöstä.

Neljä Kiwa Inspectan miestä syö tehdasravintolassa rokkaa ja lettuja hyvällä ruokahalulla. Pohjanmaalta ja Hämeestä kotoisin olevat miehet tekevät NDT-tarkastuksia eli testaavat kohdetta rikkomatta, ovatko kartonkikoneen telat kunnossa.

Luonnon keskellä huoneistohotellissa yöpyvät miehet kertovat, että pitkien 12-tuntisten työpäivien päätteeksi ei Imatran yöelämä enää houkuttele. Urakasta jäävä vapaa-aika kuluu venytellen, saunoen ja nukkuen.

Teksti: Tiina Suomalainen
Kuva: Mikko Nikkinen

Työttömyyskassan uutiset

Poikkeavat maksupäivät

Katso tästä itsenäisyyspäivän, joulun ja vuodenvaihteen ansiopäivärahan poikkeavat maksupäivät.

Maksupäivät