Saman kylän poikii

pe toukok. 14 06:58:00 2021

Yövuoro Imatran Tetra Pak Productionilla on pian alkamassa. Sivusaumaaja ja team leader Heikki Miettinen tekee lähtöä töihin. Samoissa puuhissa on tahollaan varapääluottamusmies Teemu Kaipainen. Edessä on monta litran ja 1,75 litran maitopurkkia sekä mehu- ja jugurttipurkkia, jotka neljän työntekijän vuoro taittelee arkeista ja liimaa niihin vedenpitävän sauman.
– Enää en katsele vapaalla maitopurkkien sivusaumoja, mutta kerran tehtaan alkuaikoina ostin meidän vuotavan purkin kaupasta. Vein sen vähin äänin kotiin, ettei tulisi reklamaatioita, Kaipainen muistelee.

Miettinen sanoo, että Kaipainen on tietyissä asioissa tosi jämpti. Miettinen, jos joku sen tietää, sillä ystäviä on oltu jo kolme vuosikymmentä.
1990-luvun alussa Imatran Rautiokylällä Kaipainen ja Miettinen olivat mukana, kun pyörillä ja sitten mopoilla kokeiltiin, kuinka pitkälle niillä pääsee. Kaipainen muistaa uintireissut ja Miettinen hengaamisen koulun pihalla, vaikka mysteeri onkin, miksi siellä piti notkua vapaa-ajalla.
– Ai millainen Teemu oli teininä? Hankala ihminen, kaikin puolin, hehe. Hyvin omapäinen ja vahvat mielipiteet, Miettinen muistaa.
Kaipainen sanoo, että Miettinen oli aika villi, mutta hyvällä tavalla.
– Ei mitään hölmöilyjä, mutta kuitenkin, hän sanoo.

Yhdessä on tehty monet reissut, ja Kaipainen on Miettisen pojan kummi.
Kaipainen sanoo, että pitkästä ystävyydestä voi olla töissäkin hyötyä, kun toisen tavat ja ajatukset tuntee hyvin. 
– Pystyy herkemmin sanomaan asioita suoraan, mutta ei ihan kaikenlaista kuitenkaan. Kun tietää toisen niin hyvin, niin vähän pitää muistaa, että siviilissäkin ollaan tekemisissä, hän miettii.

Miettinen sanoo, että pomottamalla Kaipaista ei saa tekemään mitään. Luottamus ja kunnioitus ovat avainsanoja. Kaipaisen mielestä Miettisen parhaat puolet töissä ovat solidaarisuus ja tasapuolisuus kaikkia kohtaan – sekä keskittymiskyky:
– Jos keskittyy johonkin asiaan hanakasti, niin keskittyy tosi hanakasti. Ei kuule eikä näe, hän nauraa.

Ensi syksynä kanssakäyminen muuttaa muotoaan, kun Kaipainen lähtee opintovapaalle Joensuuhun opiskelemaan eräoppaaksi. Sitä ennen tehdään kuitenkin vielä tämä ja aika monta muutakin yövuoroa. Tummasävyisellä huumorilla jaksetaan.
– Huonot vitsit ja pieruhuumori piristää vuoroa, Kaipainen summaa.

Teksti Mari Schildt
Kuva Mikko Nikkinen