Rehellistä treeniä

to 24. lokakuuta 2019 12.59.00

Kun tulen kotiin aamuvuoron jälkeen, hyvällä tuurilla ruoka on valmista. Sitten syödään ja vaihdetaan kuulumiset. Että mitä tänään treenataan. 

Me käydään salilla neljä kertaa viikossa, ain yhdes. Tehdään liikkeet samassa rytmissä. Ei siin muuta eroo ole, kun että mulla on suuremmat painot. 

Olo muuttuu, kun tullaan salille. Meistä, pariskunnasta, tulee parhaat kaverit. Ei haittaa, vaikka halutaan eri juttuja. Hän treenaa todella tavoitteellisesti, ja mä autan häntä siinä – mä treenaan, että mulla olis hyvä olla, ja hän auttaa mua siinä. Täydennetään toisiamme. 

Hän on hyvä urheiluhieroja, opettanut mua syömään ja treenaamaan niin, et syömisen jälkeen on kevyt olla, ja treenin jälkeen kunnon polte lihaksissa. Kun treeni menee peril ja veri kiertää kunnolla, se on kaikista paras tunne!  

Mun työ on vuorotyötä, paljon istumista. Liikunta vastapainoks on tärkeää, ja oikea syöminen. Ruuansulatus kärsii muutenkin, kun ei oo säännöllisyyttä, mut varsinkin, jos syö yöllä raskaasti. Mä yritän välttää sitä. 

Mulla on sellainen periaate, että työt ja treenit tehdään rehellisesti. Esimerkiks hormonit on mulle ehdoton ei. En ikin lähtis vaarantamaan terveyttäni ja tulevaisuuttani sillä lailla! Lavalla poseeraus ei sovi mulle muutenkaan, en halua yhtään olla keskipiste. Oon iso ja rauhallinen äijä, meen matalalla profiililla omaan tahtiin. 

Hyväuskonenkin mä kai olen. En ainakaan osaa kauheesti pelätä tulevaa. Ehkä siks, että mun haaveet on sellaisia, että ne voi saada. Ois naimisissa ja pari lasta, asuttais omakotitalossa, mulla työt jatkuis – siin ois kaikki. 

Eihän se ehkä niin mene, voi käydä kylmät: kone kadota just, kun on ottanut ison asuntolainan. Mut tää on asia, johon en voi itse vaikuttaa, niin turha sitä on surra. Tekee vaan hommans niin hyvin kun voi, ja kattoo, mihin se riittää. Käy salilla ja ulkoilee tyttöystävän kanssa, josta toivon mukaan tulee vaimo. 

Kohta muuten tulee talvi, ja pääsee avantoon! Sit kun saunan lauteille istuu, ja alkaa ihoa pistellä, niin siin se elämä on.  

Teksti: Ilkka Palmu
Kuva: Vesa-Matti Väärä