Pakko on paras valmentaja

pe 2. heinäkuuta 2021 06.57.00

Elämä on mennyt kolmivuoroa lapsesta saakka. Isä oli kartonkitehtaalla ja äiti papeeritehtaalla. Nyt minä olen kartonkitehtaalla ja mies vaneeritehtaan voimalaitoksella. Velikin on tehtaalla kunnossapidossa.

Asuttiin Äänekosken keskustassa. Aa­musta iltaan pelattiin pihassa, käytiin uimassa Keiteleen rannalla, samat Dallasit ja lauantaitanssit katottiin koko perhe, ei ajaateltu että se ois tylsää.

Lukion jälkeen sain ahaa-elämyksen päästä työnjohtajaksi. Päädyin kuitenkin lukujen jälkeen Suolahteen vaneeritehtaalle tuotantoon. Tapasin mieheni samassa vuorossa. Kohta rakennettiin hirsitaloo miehen lapsuudenkodin pihaan, ja sinne me yksvuotiaan kanssa muutettiin, keskelle mehtää. En ollut ennen nähnyt kyykäärmettä. Hyi hitto niitä oli paljon.
Äitiysvapaan jälkeen sain vakipaikan paperitehtaalta. Koska asuttiin Sumiaisissa, Teemu piti tuoda yövuorossa äidille hoitoon. Toista lasta ei tullu siinä mieleen hankkia, ja haave työnjohtajan hommastaki hiipu.

2011 meni tehdas nurin. Aattelin että tää oli tässä. Olin pitkään pätkätyötön. Rullamieheks kartonkitehtaalle pääsy oli ratkaiseva, pääsin pätkien jälkeen viimein viime vuonna oppisopimukselle, ja nyt mua odottaa syksyllä vakipaikka! Se on lottovoitto nykyään. Muut puheet loppuu jokaselta, kun saa lapun kouraan.

Oon niin tyytyväine ku voi olla. Herään kahdeksalta, syön puuron, käytän koiria uimassa venerannassa. Mies on lähdössä yövuoroon, niin en heti imuroi. Kun on koirat, niin pitää imuroida joka päivä.

Korona on ollut jännä. Hurahdettiin frisbeegolffiinkin. Pari vuotta sitten olis kuulostanut kauheelta jäädä lomaksi kotiin, mutta sehän olikin mukavaa. En tiiä mitä Thaimaan matkoille käy, siellä on aina talvella käyty.

Toivon, että näillä mentäsiin, mutta eihän se niin käy. Vanhemmat ei voi loputtomiin asua omakotitaloissaan. Teemu lukee Jyvääskylässä taloustieteitä, menee erilaista maailmaa kohti. Mun lapsuudessa oli neljä vuodenaikaa, mutta tuleeko hänellä olemaan? On pikkusen liukasta ulkoilla sorateillä talvella, kun se ei osaa päättää sataako lunta vai vettä. Eihän sen liukastelua pitäisi olla, elämän.

Teksti Ilkka Palmu
Kuva Mikko Vähäniitty