Opiskelu syvensi ammattitaitoa

pe jouluk. 17 06:59:00 2021

Työn ohessa opiskelemiseni alkoi vuonna 1997, kun tulin tehtaan kunnossapitoon oppisopimukselle. Se oli kaksivuotinen konekunnossapidon ammattitutkinto. Konekunnossapidon päivätöissä olin vuoden 2008 helmikuuhun asti, kunnes siirryin voimalaitoksen puolelle. Sanottiin vain, että sinut on siirretty energiapalveluiden kirjoille. Ne eivät siinä vaiheessa edes kysyneet.

Silloinen konekunnossapidon päällikkö sanoi, että jos haluan takaisin päivätöihin, niin hän voi siihen vaikuttaa. Sanoin kuitenkin, että mennään nyt tällä. Jos uuteen pääsee, niin kannattaahan se kokeilla. Näissä töissä saa kuitenkin tehdä sekä käyttöhommia että kunnossapitohommia, kumpiakin. 

Työni on prosessin valvontaa kattilalaitoksilla. Tehdään höyryä ja sähköä, ja varmistetaan sillä, että tehdasalueen koneet ja laitteet pyörivät. Prosessinohjaus on pääasiallista työtä, mutta samalla tehdään myös oman laitoksen pienemmät kunnossapitotyöt, mitä pystytään. Samoin, jos vuorohuollon konekunnossapitäjä tarvitsee apua, niin lähdetään avuksi. Meille kuuluvat myös tehtaan demiveden valmistus sekä jätevedenpuhdistamon prosessinvalvonta ja kenttäkierrokset. 

Kattila 7 ja kaasutinlaitos ovat ajossa pääasiassa talviaikaan ja häiriötilanteissa. Muun muassa mehupurkeista eroteltu alumiini ja muovirejektiseos kaasutetaan tuotekaasuksi kaasuttimessa. Ennen kuin tuotekaasu johdetaan polttoon, siitä erotellaan syklonissa alumiiniseos pois. Alumiinia kertyy kolmessa tunnissa noin tuhat kiloa. Operaattoreilla on paljon seurattavaa kaikkien prosessien ollessa käynnissä. Meitä on kaikkiaan voimalaitos- ja puhdistamoalueella neljä työntekijää vuorossa. Näistä yhdelle henkilölle kuuluu pääasiallisena tehtävänä koko tehtaan vuorohuollon konekunnossapito.  

Kun tulin voimalaitokselle, minut laitettiin opiskelemaan voimalaitoskäyttäjän ammattitutkintoa, joka kesti kaksi vuotta. Monilla meillä alkaa olla tuo tutkinto suoritettuna, ja osa sitä opiskelee. Itse opiskelen tällä hetkellä energia-alan erikoisammattitutkintoa, joka on kolmas tutkintoni Stora Ensossa kaiken kaikkiaan. Tarkoitus olisi saada parivuotinen paketti valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Meillä koulutetaan paljon, jotta saadaan mahdollisimman pienellä porukalla tehtyä vaadittavat työt, ja että prosessi toimii moitteettomasti. 

Opiskelu tehdään vapaa-ajalla, koska työajalla sitä ei ehdi tekemään. Jos työpäivän aikana pidetään Teams-opetusta, videot ovat tallenteella myöhemmin katsottavissa. Tietysti näitä asioita joutuu pohtimaan työpäivän aikanakin, mutta pääosin vapaa-ajalla se tehdään – ja se on kyllä aikaa vievää. Vuonna 2008 täällä vaadittiin voimalaitoskäyttäjän ammattitutkintoa, jotta olisi perustiedot työstä, jota täällä teemme. Energia-alan erikoisammattitutkinnosta sai itse päättää, haluaako siihen mukaan. Mutta jos tällainen mahdollisuus on, niin kyllä minä sitä suosittelen. Ikinä ei opiskelu ole huono asia. Aina siitä jotain päähän jää.

Peruskoulussa ja ammattikoulussa en opiskelusta mitenkään älyttömästi nauttinut. Mutta nyt, iän myötä, se on alkanut jopa kiinnostaa. Jos on mahdollisuus opiskella, niin miksi ei. Aihepiiri on kuitenkin meidän työssämme mukana koko ajan. Se tuo varmuutta. Ja mitä on oppinut, sitä jaetaan myös muille. Me keskustelemme vuoroissa, että sielläpä oli semmoista siellä koulussa.

Väen vähentyessä ja töiden lisääntyessä on tärkeää, että kaikki osaavat työskennellä monipuolisesti isolla alueella. Siksi on hyvä jakaa tietoa porukan kesken, ja tehtävänkierrolla jaetaan työnkuormitusta tasaisesti vuoron sisällä. 

Tällä hetkellä opinnoissa käsitellään typen- ja rikinpoistoprosesseja. Kyllä niitä tulee seurattua kattilapolton yhteydessä, että mikä vaikuttaa mihinkin: Että tämä vaikuttaa tähän, joten tuota pitäisi pikkusen säätää. Hyvinhän ne säätää nuo järjestelmät, mutta huomaan, että kun nämäkin asiat käsiteltiin koulussa, niin nyt ne näkyvät tässä edessä. Kun opiskelu vastaa työtä, jota teet, sitä on helpompi sisäistää. Jos tätä työtä aikoo tehdä, niin kyllä siitä pitää olla myös kiinnostunut. 

Kyllä minä ajattelin, kun vuonna 1997 tehtaalle tulin, että olen loppuikäni kunnossapidon puolella. Minusta on kuitenkin näin parempi, ja että työ on monipuolista: Kattilahommia, jäteveden puhdistusta ja kunnossapitoa pystyy katsomaan monilta puolilta. Avopuoliso katsoo vain hyvällä, kun jaksan opiskella ja yrittää. Tuohan se työtyytyväisyyttä.

Teksti Mari Schildt
Kuva Akseli Muraja