Operaattorin työstä pintaa syvemmältä

to 1. huhtikuuta 2021 07.01.00

»Valmistuin 1990-luvun laman aikaan putkiasentajaksi, mutta ne hommat tyssäsivät siihen, ettei edes työharjoitteluun päässyt. Siksi vuonna 1996 tuntui aivan uskomattomalta, että pääsin tehtaalle, ensin kesätöihin, vaikka monet kaverit joutuivat työttömiksi. Kun tulin, meitä reilu parikymppisiä oli aika paljon. Työkaverit ovat minulle tärkeitä, ja osan kanssa on tehty töitä jo 25 vuotta.

Työtittelini on operaattori, vanhemmalta nimeltään koneenhoitaja. Olen päässyt kolmelle uudelle konelinjalle opettelemaan niitä alusta saakka. Nyt olen aaltopahvin jatkojalostuksessa, jossa tehdään pahvilaatikoita. Inline-koneella tehdään pahvilaatikkoon painatus, leikkaukset, avaukset ja taivutuslinjat ja liimataan kasaan. Välillä tehdään hyvin monimutkaisiakin rakenteita. Kun arkki ajetaan koneen läpi, siitä tulee kerralla valmis, niputettu laatikko. Malleja on tuhansia erilaisia.

Tuotannossa tulee kaikennäköisiä ongelmatilanteita, joita ratkotaan. Minä kuitenkin syvennyn mielelläni vielä pitemmälle. Minua on sanottu Pelle Pelottomaksi ja McGyveriksi, kun sekuntikellolla mittailen koneiden liikkeitä ja aikoja ja mietin, miten kone voisi toimia vielä paremmin ja turvallisemmin. Mietin tämmöisiä päivittäin, se tulee minulta luonnostaan.

Yritän hioa timanttia vaikka yhdestä koneen osasta. Mietin, että jos tuosta ottaisi sekunnin pois, niin toimisiko se paremmin, poistaisiko se häiriöt? Konehan ei tee virheitä vaan ihminen tekee, mutta joku ihminen on ohjelmoinut koneen tekemään jonkun jutun ehkä vähän hölmösti, ja siihen kiinnitän huomiota. Olen tehnyt aloitteita ja onhan niitä hyväksyttykin. Mutta ei se aloiteasia minulle ole se juttu. Päinvastoin, se turhauttaa, jos teen aloitteen ja saan siitä aloitepalkkionkin, mutta parannusta ei kuitenkaan toteuteta.

Joskus asioita on vaikea muuttaa, koska ohjelmointi on noussut avainasemaan. Ne ovat suljettuja järjestelmiä, eikä niitä hirveästi muutella kuin siten, että saadaan valmistajan edustaja paikalle. Joskus se harmittaa, kun tietää ratkaisun, mutta kun asiaa vie eteenpäin, käy ilmi, että se vaatii valmistajan ohjelmoinnin ja menee hankalaksi. Ohjelmamuutos on aika raskas ja kallis prosessi, jossa täytyy miettiä, mikä kannattaa ja mikä ei.

 

Työ pitää tehdä turvallisesti ja kiireettömästi, vaikka kiire on aina.

Hienosäätäminen ei nykyisillä koneilla ole aina yhtä helppoa, kuin vanhemmilla mekaanisemmilla koneilla. Olisi esimerkiksi yksinkertaisempaa, jos olisi kosketusnäytön sijaan mekaaninen säätönappi. Hanskat kädessä kun tökkii kosketusnäytöltä ikonia, se ei aina onnistu ykkösellä. Toki koneiden kehitys on jatkuvaa, ja turvallisuus näkyy selkeästi kehityksessä.

Laatu tässä työssä on sitä, että asiakkaalle saadaan tehtyä laadukkaat tuotteet häiriöttömästi, työturvallisuus huomioon ottaen. Työ pitää tehdä turvallisesti ja kiireettömästi, vaikka kiire on aina. Pitäisi laittaa viiden kilon punnukset jalkoihin, että liikkuisi hitaammin, vaikka koneella tulee nopeita tilanteita. Kokemus näkyy nopeissa aseteajoissa, ja niiden hiominen on tullut tutuksi. On otettu turhat askelmat ja sekunnit pois monesta kohdasta.

Vuorossa saatetaan ajaa jopa kymmeniä eri tilauksia, ja uudet säädöt pitää aina hakea uuteen tilaukseen. Siinä on hyvä tietää, mitä tekee: Pitää aavistaa, että tämän muotoinen laatikko vaatii, että taivutuksia pitää muuttaa. Kokemuksen myötä näkee jo rakennepiirustuksesta, että tämä menee hyvin linjastosta läpi, tai että ei mene. Sen aavistaa, miten se kannattaa ajaa. Pitää myös ajatella etukynnessä. Kuudes aisti on hyvä olla. Vaikka kuulosuojaimet on päässä, tietynlaiset äänet kertovat paljon. Eri konelinjoilla on omanlaisensa soundit. Kun menee eri koneelle, pitää hetki kuunnella, mitä ääniä tästä lähtee.

Alalle tulijoille sanon, että kannattaa olla utelias ja kysyä rohkeasti. On hankala opettaa sellaista kaveria, joka ei puhu oikeastaan mitään. On hyvä olla myös rauhallinen. Liian vikkelä voi menettää sormensa.

Omakotitalon yhteydessä minulla on harrastetila, jossa korjaan käytännössä mitä vain: autoja, mopoja, kännyköitä, tietokoneita, televisioita. Kaikkea, mikä liittyy sähköön ja elektroniikkaan. Pienenä, kun sain leluja, en minä niillä leikkinyt, vaan purin ne, kun halusin tietää, miten ne toimivat. Kun kavereille ostettiin polkupyöriä, minä sain juotoskolvin. Nyt työkaverit kantavat minulle kaikkea rikkinäistä, ja laittelen niitä. Tällainen minä olen, tutkiskelija.»

Teksti Mari Schildt
Kuva Reima Kangas

Ammattiosastojen kevätkokoukset

Katso täältä oman ammattiosastosi kevätkokouksen ajankohta ja osallistu mukaan toimintaan.

Kevätkokoukset 2021