Motoristit Meri-Lapissa
to lokak. 03 09:58:00 2019
Karheiden leukaperien reunustamat hymyt loistivat komeasti kuin aurinko taivaalla ja kromi moottoripyörissä, kun paperimotoristit kokoontuivat elokuussa alkupuolella Kemiin 14. Paperiliiton motoristitapahtumaan.
Paperimotoristeja kurvasi tapahtumaan noin kaksisataa. Tänä vuonna järjestelyvastuussa olivat Paperiliiton Kemin osasto 33 ja Veitsiluodon osasto 41.
– Ajattelimme, että jos 150 osallistujaa saadaan, ollaan tyytyväisiä. Osanottajien määrä yllätti myönteisesti, tänne ylös kun on niin pitkä matka, summasi järjestelyissä aktiivisesti mukana ollut osasto 41:n sihteeri Urho Määttä.
Mittarin lukema ei kerro kaikkea
Kemiin on toki Etelä-Suomesta pitkä matka, mutta olipa jokunen päättänyt koukata sinne Pohjois-Norjan kautta niin, että matkamittariin kertyi Kemiin tultaessa jo lähemmäs 3 000 kilometriä.
Ehtaa urheiluhenkeä osoitti myös simolainen Heikki Martimo, tosin ei kuluttamiensa kilometrien perusteella, niitä kun kertyi Tornioon ja takaisin vaatimattomat satakunta.
– Vuorotellen korjataan omaa ja vaimon pyörää, Martimo naureskeli vuosimallin ´65 Triumph Bonnevillen päästellessä öljyä parkkipaikan asvaltille.
Vaimo Johanna Sedergren ajaa itse kuusi vuotta sitten hankkimaansa Harley Davidsonin Sportster XLää, sillä osa takapenkkiläisenä ei miellyttänyt alkuunkaan.
– Kokeilin ja totesin, että olen liian vanha ja pulska istumaan taakse. Päätin, että hankin oman pyörän, Sedergren nauroi.
Martimo ja tehyläinen Sedergren olivat mukana tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Lomat osuivat sopivasti kohdalle ja tapahtumakin tuli lähelle. Martimo on itse järjestävän osasto 41:n jäsen.
– Kun näin lähellä järjestetään, silloin lähdetään, pariskunta totesi.
Ulkomaaneksotiikkaa ja jäähileitä
Tänä vuonna paperimotoristit ajoivat perinteisen paraatiajon Kemistä Tornioon tapahtumakeskus Torandaan, jossa tarjolla oli lohisoppaa.
– Jännitti hieman, miten saadaan yhtenäinen letka aikaan, mutta rakoja ei tullut eikä mitään sattunut, summasi osasto 41:tä edustava Jari Laine tyytyväisenä näyttävän letka-ajon jälkeen.
Osa motoristeista suuntasi lohisoppaa tankattuaan Ruotsin Haaparannalle ”voita” ostamaan. Iltatilaisuus puolestaan järjestettiin näköalaravintola Lumihiutaleessa Kemin Lumilinnan kupeessa. Kehuja saivat niin uutuuttaan kiiltelevä ravintola, loistava ruoka kuin bilerockbändi Jamekset. Illan kruunasi myöhäiskesän auringossa kimmeltävä meri, jota motoristit saivat ihailla aurinkoterassilla paraatipaikalla.
– Kaikki meni loistavasti, Urho Määttä kiitteli puitteita, jotka lämmin ja aurinkoinen Meri-Lappi motoristeille tarjosi.
Pisimmän matkan tapahtumaan, 2 824 kilometriä, taittoi Kaipolan osasto 80:tä edustava Juha Ylijoki. Kovimmasta ajosuorituksesta puolestaan palkittiin jäykkäperäisellä pyörällä tapahtumaan saapunut Sunilan osasto 48:n Rasmus Roito.
Seuraavaksi ”poika” – seuraaville järjestäjille luovutettava pokaali – matkaa Poriin. Siellä ensi vuoden tapahtumaa suunnitellaan jo hyvää vauhtia Ikaalisten kylpylään, jossa paperimotoristit kokoontuvat 12.–14. kesäkuuta. Siihen asti, näkemiin!
Teksti: Anna-Erika Heikkilä
Kuva: Jaakko Heikkilä
Jäsenasiat
eAsiointi
Kirjaudu#PainavaSyy vastustaa työelämäheikennyksiä
Etsitkö lisätietoa, miten hallitusohjelmalla vaikutetaan työntekijöiden arkeen, sosiaaliturvaan ja asumisen kuluihin? Katso ja tulosta tämän linkin takaa #PainavaSyy-asiaa ja aineistoa.
Mitä solidaarisuustyö on nykyisin?
SASK tarjoaa Solidaarisuuspäivillä Hämeenlinnan Verkatehtaalla 3.–4.2.2024 asiaa, vetovoimaisia puhujia ja kohtaamisia.

Jäsenasiat
Nenäpäivä-kampanja jatkuu
Nenäpäivä-kampanja on vakavalla ja tärkeällä asialla maailman lasten hyväksi.

Jäsenasiat
Paperiliiton omistamien Holiday Club -lomaviikkojen haku on käynnissä
Nyt varattavissa viikot 1–22/2024

Jäsenasiat
Paperiliitto-lehti
Paperiliitto-lehti on Paperiliiton jäsenlehti. Lehdessä käsitellään paperintyöntekijöiden edunvalvontaan, työelämän arkeen ja vapaa-aikaan liittyviä aiheita.
Lue näköislehti
Sari Karuvehan perhe voi pukeutua kesät talvet pelkästään Sarin tekemiin vaatteisiin. Alushousuja myöten.
Lue koko juttu
Ihmissuhde ei pääty kuolemaan, vaan muuttaa muotoaan. Satu Vistbacka ja Jukka Virta kertovat, miten he ovat kokeneet surun, ja mikä heitä on tukenut, kun käsillä on elämän kovin paikka.
Lue koko juttu