Lakkosoppa nostaa yhteishenkeä

pe helmik. 07 15:30:00 2020

– Jaaha, täälläkö sitä hegemoniaa nostatetaan? tuumaa joku Vuoksenniskan työväentalon edustalla.

Soppatykki höyryää, ja makkara tuoksuu kirpeässä pakkassäässä. Kaukopään osasto 21:n ja Tainionkosken osasto 22:n yhteinen lakkosoppatapahtuma on kerännyt Töllin edustalle mukavasti väkeä.

Osa on tullut paikalle koko perheen voimin. Toppahaalariasuisille pikkulapsille maistuu makkara, ja koirille myös.

Lakon alkamisesta on kulunut kaksi viikkoa. Tapahtumaa oli jo jäsenistön joukossa ehditty odottaa.

– Johan meiltä kyseltiin, että milloin sitä soppaa saa, kertoo makkaroiden parissa hääräävä os. 21:n sihteeri Birgitta Hoffgren.

Kaukopäässä työskentelevä Arttu Jussila on houkutellut Emilia Pentin paikalle kysymällä, lähdetäänkö ulos syömään. Rokka maistuu molemmille.

– Tällainen tapahtuma on tärkeä. Tämä tuo ihmisiä yhteen. Eihän näitä yhteisiä tilaisuuksia enää turhan paljon ole, Jussila miettii.

– Hyvä juttu, lisää yhteisöllisyyttä, miettii myös Timo Haakana ja alkaa muistella Ari Heikkisen ja Ari Liiruksen kanssa, milloin lakkosoppaa on viimeksi syöty.

– Oliko se 2005, kun oli ensin lakko ja sen päälle työsulku?

Neuvottelujen lopputulosta ei kukaan vielä tiedä, mutta os. 22:n puheenjohtajan Liiruksen mukaan henki on ainakin toistaiseksi kova.

– Ei ole soraääniä kuulunut. Kikyhän se tässä päällimmäinen asia on. Toivottavasti kemianalan sopu vauhdittaisi meitäkin.

Tainionkosken laboratoriossa työskentelevä Jenni Ravattinen on tullut paikalle syömään soppaa ja katselemaan, näkyisikö tuttuja. Lakkopäivät ovat kuluneet uutisia seuratessa ja tehdessä asioita, joita ei muuten ole ehtinyt tehdä.

Väkeä on sisälläkin, jossa on tarjolla jälkiruoaksi kahvia ja pullaa. Kaukopäässä työskentelevät Kimmo Husu ja Kalevi Rasilainen ovat käyttäneet lakkopäivät perheen kanssa oleiluun, polttopuiden tekemiseen ja pieneen pintaremppaan.

– Kun ollaan yhteisen asian takia marssittu ulos työpaikalta, on hyvä, että meitä jäseniä muistetaan tällaisella tapahtumalla, Rasilainen kiittää.

 

Tiina Suomalainen