Kyllä lähtee

pe 24. tammikuuta 2020 08.31.00

MIEHETKÖ eivät osallistuisi kotitöihin? Ei pidä paikkaansa – enää.  Tilastokeskuksen mukaan lamavuonna 1991 miehistä 26 prosenttia ilmoitti, ettei osallistu kotona ruoanlaittopuuhiin. Vuoden 2017 kyselyssä enää 11 prosenttia miehistä luisti hellavuoroista kokonaan.

Lahden Stora Enson pääluottamusmies Mika Sillanpää on perheensä pääkokki.

– Mieluummin otan sen ruoanlaiton, koska vaihtoehto olisi jotain muuta. Ehkä minulla on enemmän annettavaakin sillä puolella. Ehkä se on niin, että miehet tekevät parempaa ruokaa, Sillanpää hymyilee.

Itse asiassa perhe on samaa mieltä. Ainakin Sillanpään itsensä mukaan lapset sanovat, että iskä laittaa parempaa ruokaa. Hän myöntää, että itse asiassa hiukan harmittaa, jos joku tekee parempaa ruokaa kuin hän.

– Usein on kuitenkin nöyrästi tunnustettava oma rajoittuneisuutensa, hän myöntää.

Sillanpään kiinnostus ruoanlaittoon juontuu jo sukupolven päähän. Sillanpään oma isä opiskeli aikanaan ravintolakoulussa legendaaristen patakakkosmiesten Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon opissa. Äiti oli tarjoilijana Lahden Seurahuoneella. Kun äidin työvuorot venyivät myöhäiseen yöhön asti, isä huolehti ruoanlaitosta, ja Mika-poika oli apukokkina.

Jos lottovoitto napsahtaisi kohdalle, Lahteen saattaisi vielä hyvinkin syntyä uusi ruokaravintola, ehkä.

SE käy selväksi, että tässä perheessä hyvä ruoka on tärkeä asia.

– Se on minulle aivan kärjessä, ykköseksi menee. Minun filosofiani muutenkin kuin ruoanlaitossa on se, että mieluummin elän syödäkseni kuin syön elääkseni. Tykkään syödä hyvää ruokaa ja myös tehdä sitä, ennemmin kuin että se olisi vain pakollinen paha. Jos aikaa on, en käytä oikopolkuja, hän kertoo.

Hän kertoo, että ei ole ollenkaan sattumaa, että perhe on käynyt Italiassa monena kesänä.

– Italialainen keittiö tarkoittaa yksinkertaisia ja puhtaita makuja, joista tykkään. Raaka-aine saa näkyä ja tuntua. Sieltä ne monet arjen lempparit juontuvat. Italiasta on kotoisin muun muassa rakkaus pastaruokiin, hän kertoo.

Ennen lomamatkaa hän selvittää matkakohteen mielenkiintoisimmat ravintolat.

– Niistä saan inspiraatiota ja uusia ideoita omaankin tekemiseen. Muuten se helposti jumiutuu samoihin lempiruokiin, joissa on hyvä. Kyllä välillä täytyy kokeilla ja välillä epäonnistuakin, hän kertoo.

Niin kuin viimeksi se Vietnamin kansallisruoka pho ga -keitto. Kai se ihan onnistui, mutta perhe ei oikein välittänyt pullamausteista kanakeitossa. Sen sijaan perheen WhatsAppissa toivotaan usein ruuaksi tomaattia, kanaa ja pastaa sisältävää keittoa, jonka hauduttamisessa isällä vierähtää hyvinkin puolitoista tuntia keittiössä.

– Perhe tykkää myös aasialaisesta, pähkinäisestä Satay-kastikkeesta. Sitä voi käyttää possulle tai kananuudeliwokin lisänä. Nuorempi tytär on sushin ystävä. Toinen tykkää lihasta ja toinen merenelävistä. Siinä pitää keksiä kompromisseja, Sillanpää juttelee.

TÄLLAISELLA tarjonnalla on selvä, että perheen tyttäret ovat kasvaneet herkkusuiksi.

– Nuorempi oli kuuden vanha, kun oltiin ravintolassa. Ei osannut vielä lukea listaa, mutta kuuli, että siellä on etanoita. Sanoi tarjoilijalle, että hän haluaa etanoita. Tarjoilija katsoi äitiä ja katsoi isää. Äiti sanoi, että tuo hänelle etanoita, jos hän haluaa etanoita, Sillanpää nauraa ja kertoo, että lapset ovat aina syöneet samaa kuin aikuisetkin, mutta ehkä pienempinä annoksina.

Molemmat tyttäret pelaavat ringetteä, joten isän täytyy miettiä ruoka myös niin, että urheilijat sillä pärjäävät.

– Yritän tehdä terveys edellä. Näin keski-ikäisellä alkaa jo olla ylipainoa, pitäisi miettiä omaakin ruokaa toisella lailla. Käytän silti voita ja kermaa silloin, kun ne tekeillä olevaan ruokaan kuuluvat, hän sanoo.

On kuitenkin myönnettävä, että aivan tasapuolinen työnjako ei ole Sillanpään perheessäkään. Mika ei edes tiedä, miten asiat ovat luiskahtaneet niin, että perheen äiti on se, joka tekee eniten kotitöitä. Asiantila on kirkastunut varsinkin nyt, kun vaimo Saija Sillanpää opiskelee Oulussa, ja Sillanpää pyörittää arkea Lahdessa tyttäriensä 15-vuotiaan Juulin ja 19-vuotiaan Jannin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mika on perheen ykköskokki.

Mika on saanut kuulla kuittailua, kun imuri ei pysy kädessä, ja myöntää itsekin, ettei ole sen suhteen oma-aloitteinen. Ehkä se on niin, että työ jos olis herkkua, niin herrat itse tekis sen. Nimittäin Tilastokeskuksen mukaan kokkaavista miehistä lähes 70 prosentille ruoanlaitto on ainakin joskus myös huvi ja harrastus. Naisille se on enemmän pakollista rutiinia. Siivous ja vaatehuolto sen sijaan ovat tasa-arvoisesti molempien mielestä pakkopullaa – ja jäävät helpommin naisille.

KOTITÖIDEN tasa-arvoistuminen ei tarkoita, että vain miehet osallistuvat niiden tekemiseen aiempaa enemmän. Tilastokeskuksen mukaan Vuonna 1991 naisista 62 prosenttia ilmoitti, että kodin korjaustyöt on ulkoistettu miehelle. Vuonna 2017 vasara-allergiaa poti enää 33 prosenttia vastanneista naisista.

Kuopiolainen Merja Haatainen kertoo, että häneltä sujuvat kodin korjaustyöt. Se on pikkupakkokin, koska kolmilapsisen perheen isä Esko Haatainen tekee töitä matka-asentajana ympäri maailman. Itse hän on töissä Mondi Powerflutella sylinterimiehenä ja pituusleikkurinhoitajana.

– Meidän elämämme on ollut tällaista aina: minä olen pyörinyt kodin, lastenhoidon ja vuorotyön puristuksessa ja yrittänyt pitää kaikki langat käsissäni. Nythän tämä on jo helppoa, kun vanhin tytär Jenna on jo muuttanut kotoa, keskimmäinen lapsi Iivo käy ammattikoulua ja nuorimmainen Helmi viimeistä vuotta yläkoulua. Mutta joskus olen miettinyt, että mistä kaikesta olenkaan suoriutunut. Onneksi on isovanhempia ollut apuna, Haatainen huokaa.

Kuten silloinkin, kun vanhan rintamamiestalon viemäri tukkeutui, kellari lainehti viemärivettä, mies oli matkalla ja kotona oli kolme vaippaikäistä. Haatainen juoksi naapuriin kysymään neuvoa, mutta niillä opeilla ei pitkälle päästy; oli soitettava loka-auto putkea avaamaan. Nyt perhe asuu vuonna 2007 valmistuneessa omakotitalossa, jossa putket toimivat hyvin.

– Minähän se silti täällä viemärin hajulukkoja ja viemäreitä puhdistelen. Minulla on tässä käsillä joitain työkaluja, ja tallista löytyy lisää, joka lähtöön. Mutta yleensä korjaustyöt ovat enää jonkun löystyneen paikan kiristämistä, hän juttelee.

Nykyisessä talossa suurimmat murheet ovat liittyneet sähkökatkoksiin, joita on ollut riittämiin. Niistäkin Haatainen selviää, huolehtii vain bensiinikäyttöisen aggregaatin päälle pitämään pakasteet ja jääkaapin toiminnassa, ja lämmittää takka-leivinuunilla huonetiloja.

Haatainen on ehtinyt jo rempata uuttakin taloa. Lastenhuoneiden prinssi- ja prinsessavärit ovat saaneet väistyä asukkaidensa kasvettua, ja keittiöön ja olohuoneeseenkin on syntynyt uutta pintaa.

– Nyt tuntuu siltä, että rempata pitäisi muuallekin. Kyllä pinnoissa on ehtinyt jo olla kulumaa, iskua ja kolhua, hän miettii.

Uusi hanke muhii jo mielessä. Parhaillaan hän katsoo sillä silmällä vessoja. Muuten ne ovat hyvässä kuosissa, mutta uutta väriä kaapistoon ja vähän erilaista allasta tekisi mieli.

– Mutta näistä en ole vielä isännällekään puhunut mitään, olen vain pitempään muhitellut mielessä, hän nauraa.

Hän sanoo, että tekee mielellään remppahommia.

– Vaikka välillä tuntuu, että aika on kortilla, niin kyllä minä silti tykkään. Täällä kun näitä nurkkia kumminkin katselen päivästä toiseen, tulee mieleen, ettei ihan samanlaisia tarvitsisi aina tuijotella. Lopputulos palkitsee, ja tuo mielen virkeyttä. Eihän se työn jälki ammattilaista vastaa, mutta on kelvannut isännällekin. Ei ainakaan kuuluvasti ole tullut argumenttia, että ei kelpaisi, hän hymyilee.

KUN mies rantautuu matkatöistä kotiin, Haatainen saa apua huushollin pyöritykseen.

– Ei meillä kotitöitä oikeastaan jaotella. Se tekee, kumpi ehtii. Ihan samalla tavalla mieskin pesee pyykit ja imuri pysyy kädessä kuin minullakin. Kotona ollessaan mies tekee isommat korjaushommat, ja itse autan siinä, missä pystyn. Ruokaa meillä laitetaan päivittäin, ja pääsääntöisesti minä sen teen. Näistä asioista ei ole koskaan tarvinnut meillä vääntää. Ne ovat menneet omalla painollaan, eikä ole tarvinnut niistä tapella, hän sanoo.

Leipominen on asia, jota Haatainen tekee jo huvinkin vuoksi. Lasten mielestä äidin bravuuri ovat mokkapalat. Itse hän tykkää tehdä esimerkiksi juustokakkuja. Entä onko joku kotityö epämieluisa?

– Tämä on helppo: silittäminen. En koske silitysrautaan kuin viimeisessä hädässä. Siitä en ole ikinä tykännyt, sen voin suoraan sanoa. En edes tiedä, mistä se kumpuaa, sillä lapsuudenkodissa meillä silitettiin paljonkin. Mutta sen voin sanoa, että meillä nukutaan ryttyisissä lakanoissa! Jos se jotain häiritsee, niin saa kyllä silittää ihan itse, Haatainen nauraa.

Naisten ja miesten väliset erot kotitöiden tekemisessä kapenevat edelleen paitsi määrän ja sisällön, mutta myös niiden sitovuuden suhteen. Kotityötilastoa tarkastelleen Tilastokeskuksen erikoistutkijan Hannu Pääkkösen mukaan miehetkin ovat heränneet huomaamaan, että kotityöt vievät niin paljon aikaa, että se rajaa mahdollisuuksia valita, miten vapaa-aikaansa käyttää. Kotityöt ovat alkaneet rajoittaa myös miesten mahdollisuuksia harrastaa, kun ennen se oli lähinnä naisten ongelma.

Viimeaikainen tutkimus on selvittänyt myös sitä, kuka lopulta vastaa siitä, että koti todella tulee siivotuksi, lapset ruokituksi ja vaatteet pestyksi, tekee varsinaisen työn sitten kuka tahansa. Tässä suhteessa ei tutkimustiedolla ole tarjota yllätyksiä: komentovastuu on edelleen tukevasti rouvalla.

Teksti Mari Schildt
Kuvat Akseli Muraja, Juha Tanhua

Tietoa koronaepidemiasta

Koronavirusepidemia vaikuttaa myös Paperiliiton toimintaan.

Lue lisää