Korona ja paperin tulevaisuus huolettavat Vantaalla

pe lokak. 23 06:56:00 2020

Tuotantotyöntekijä Reijo Jokipolvi sanoo, että korona ja tehtaiden lakkautukset ovat Vantaallakin yleisin puheenaihe.
- Kun ajattelen, mitä Kaipolassa ja Nesteellä on tapahtunut, mietin, että loppuuko tähän vai jatkuuko. Pyörien pitää lähteä pyörimään maailmanlaajuisesti, silloin talous lähtee käyntiin, Jokipolvi miettii.

Jämsän Kaipolan tehtaan sulkemisella on yllättäviäkin vaikutuksia. Pääluottamusmies Timo Kauppinen kertoo, että Kaipolaan mennyt irtopaperi joudutaan tehtaan sulkeuduttua paalaamaan ja lähettämään asiakkaalle. Heille kelpaa ainoastaan pikkutarkasti lajiteltu materiaali, joten se pitää käydä läpi käsin.

- Meille pitäisi palkata lisää työntekijöitä, hän sanoo.

Tuotantotyöntekijä Jarmo Vehviläinen toimii myös luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Häntä huolestuttaa paperin käytön väheneminen.
- Itse hoidan tietoturvatuhoamista täällä. Siellä sen huomaa, että arkistot vähenevät ja menevät digitaaliseen muotoon. Mutta niin kauan paperia käsitellään kun sitä tulee, hän miettii.                     

Korona on supistanut monella elämänpiiriä. Tuotantotyöntekijä Sami Suhonen myöntää, että konsertteja ja tapahtumia on ikävä.

- Elävää musiikkia kuuntelisi mielellään enemmän, kuin nyt on mahdollista. Olen itsekin musiikkimiehiä, ja soitan rumpuja, kitaraa ja pianoa. 

Tuotantotyöntekijä Markku Hukkanen lähtisi mieluusti kauppoihin shoppailemaan, mutta astmaatikkona maskin läpi hengittäminen ei pitemmän päälle onnistu.

- Kun rokote tulee, niin ehdottomasti otan, hän sanoo.

Hukkasen resepti koronasta selviämiseen on pyöräily raikkaassa ulkoilmassa. Ja myös se, ettei liikoja mieti vallalla olevia vaarallisia aikoja.
- Mieliala laskee todella pahasti, jos alkaa kelaa liikaa. Menee vain pää sekaisin.

Viimeistään maaliskuussa alkavat tuotantotyöntekijä Inutile Pasqualen eläkepäivät. Hän on ollut talossa 25 vuotta.

- Eläkkeellä ei tarvitse enää herätä kuudelta, eikä olla niin stressaantunut. Varsinkin viime vuosi oli rankka, kun väki oli vähentynyt, ja kovaa duunia tehtiin pienellä porukalla, hän juttelee.

Eläkkeellä hän suunnittelee elävänsä puolet vuodesta Etelä-Italiassa, jossa hänellä on äiti, kolme veljeä ja ystäviä.

- Ehkä autan veljiä, ehkä istuskellaan aukiolla, juodaan kuppi kahvia ja pelataan korttia, hän hymyilee.

Teksi Mari Schildt
Kuva Reima Kangas