Koneenhoitajalla on omakin kone kunnossa

pe toukok. 14 06:59:00 2021

Olin kuuden vanha kun lähdin isoveljien perässä juurikkaita harventaan. Kuokka oli iso käteen. Kun isäntä ihmetteli, etteikö mua voitu kotiin jättää, sanoin että eikun mä tulin töihin! Puolen päivän jälkeen se tuli katsastaan tilanteen ja sano että perkule, kyllä sulle on tästä palkka maksettava, se on penni metriltä!

Mää ostin niillä rahoilla Levikset. Se oli mahtavaa, kun kotona ei ollut rahaa. Isä oli juoppo nuohooja ja muurari. Seitsemän sisarusta meitä oli. Äiti oli mulle kaikki kaikessa, ja minä hänelle.

Isä jäi saunamökkiin, kun muutettiin Sahalahdelta Tampereelle. Minä pääsin Takolle. Etenin tyvestä puuhun niin kuin pitää, ja kun lopulta soitettiin, että nyt ois mun vuoro mennä koneenhoitajaks, sanoin että ei vielä, se paikka kuuluu kaverille.

Olin vääryyttä vastaan jo lapsena. Jos joku meistä kolmesta veljestä teki tyhmiä, isä komensi kaikki riviin ja antoi kaikille risua. Se oli pirun epäreilua.

Pari vuotta kului töissä, ja kun taas kysyttiin koneenhoitajaks, sanoin että okei, nyt on mun vuoro. Siitä on 15 vuotta.
Mua on auttanut elämässä isältä opittu malli. Isä joi munkin edestä. Mun ei ole tarvinnut, ainoana meidän sisarusparvesta.

Pidän kunnostani huolen. Kuljen aina töihin polkupyörällä. Treenaan säännöllisesti ja tosissani. Syön vain kerran päivässä lämpöisen aterian. Olen kurinalainen, syön itsetekemää ruokaa. 30 vuotta vanha hääpuku mahtuu edelleen.

Mun juttu on laulaa Satumaa-tango Rodoksella Demis-baarissa vähintään kerta vuoteen. Olen käynyt siellä vuodesta 1985, kun voitin ekan reissun juhannustanssien arpajaisissa.

Kaikista kivointa olis olla yhdessä sisarusten kanssa. Usein mietin, että jos ne olis vielä. Äidin kanssa pelaisin jalkapalloa, isän veisin Särkijärvelle onkimaan.

Isässä oli niin hienoja piirteitä, kun se ei juonut. Otettiin kahvia ja eväät ja lähdettiin kalaan. Se otti mut alakouluikäisenä mukaan, kun lähti pappatunturilla viinakauppaan Hämeenlinnaan. Istuin tarakalla sinisen tyynyn päällä.

Meitä oli minä, Raimo, Risto, Mirja, Marja, Merja ja Riku. Minä ja Rikhartti ollaan jäljellä. Viimeks kun se oli tiputuksessa, sanoin nätisti että hei Riku, älä ota liikaa. Voisin vähentää tonnin mun palkasta, jos se sitä auttais. Käytäs Rodoksella, käytäs kalassa, muisteltas lapsuutta.

Teksti Ilkka Palmu
Kuva Marjaana Malkamäki