Kiitoksen paikka

pe 18. joulukuuta 2020 07.02.00

Omakotitalon ikkunasta näkee, että pihalle on satanut hiukan lunta.

– Talvi tulla jolkottellee, Markku Tissari kuittaa.

Se on erikoinen vuosi lopputaputteluja vaille. Tissari nakkaa kupposen kahvia ja piparkakun kaupantekijäisiksi. Siinä on hyvä miettiä mennyttä vuotta. Maailmalla se on ollut suurten muutosten aikaa. Omasta näkökulmastakin katsottuna muutoksia tuli, väkisinkin, vaikka ei niin suuria. Ravintolassa ei käyty syömässä ja ystäviä on nähnyt vähemmän. Muuten on ollut aika tavallista, hiljaisempaa vain. Työt puuprosessinhoitajana Mondi Powerfluten Kuopion tehtaan kuorimo-osastolla ovat sujuneet kuten ennenkin.

Tissari sanoo, että niin pessimisti hän ei jaksa olla, että ajattelisi, ettei maailma tästä paremmaksi muutu. Kunhan kehittävät rokotteet, niin eiköhän se siitä normalisoidu. Mikä se uusi normaali sitten onkaan. Senkin näkee, kun taas vanhemmaksi elää.

– Minä ajattelen, että oman aikansa kestää. Tässä alkaa kohta 55. vuosi ikääkin, ei tämä siinä joukossa ole kuin yksi vuosi: yksi tulitikku laatikossaan. Niin monenlaista on tullut koettua ja nähtyä, että ei ihan tuotakaan asiaa tarvitse ajatella niin, että elämä olisi ohitse. Tappanut on tämäkin tauti, mutta ei kaikkia.

Hiekkatie se oli, Siilinjärvellä, lähellä kotia 1980-luvulla. Autokoulu eteni, ja Tissari ajoi viimeisiä kertoja kevarilla. Mitään ei siinä ehtinyt tehdä, kun sivutieltä tuli auto eteen. Tissari rysäytti auton etulokasuojaan ja lensi kaaressa auton yli. Ilmalento päättyi vastaantulevien kaistalle. Hän rysähti tielle selälleen.

– Hyvä tuuri oli, ettei ketään tullut vastaan, hän huomauttaa.

Nuorena sitä on niin kumiluinen, että siitäkin hän nousi. Lääkäri oli sitä mieltä, että selkä toipuu itsekseen – leikkaamalla saa vain pahempaa aikaan. Mutta koko ikä pitäisi muistaa, että tämän selän kanssa eletään vähän varovaisemmin. Ja niin Tissari elikin. 2000-luvun alussa selkä vihoitteli välillä ja jalka tahtoi puutua. Yhtenä aamuna Tissari ei sitten päässyt sängystä ylös, vaikka oli vielä illalla peuhannut lastensa kanssa. Tuska oli viedä tajun. Kuvauksissa nähtiin, että nelosnikamasta toinen välilevy oli murskautunut kokonaan ja toinen pullotti kohti selkäydintä. Oli hiuskarvan varassa, ettei Tissari halvaantunut. Puukkoa ei tullut tälläkään kertaa, vaan puolen vuoden toipumisloma.

– Piti itseään rauhoitella, että kyllä tästä vielä selvitään. Kyllä sen kanssa oppi elämään, vaikka hampaan puremista se oli. Päivän työmaa oli, että pääsi 50 metrin päähän postilaatikolle. Pakkasta oli 25 astetta, mutta hiki valui päästä. Mutta pääsin liikkeelle, hän muistaa.

Liike oli Tissarille lääke, konkreettisesti. Tutkimuksissa selvisi, että selkä rustottui. Kyllä siitä selkä taas tuli.

– Nosteluja ja tietynlaisia kiertoliikkeitä pitää yrittää välttää. Ja jos rupeaa vaivaamaan, niin lähden vain kovasti kävelemään, niin kyllä se siitä vertyy, hän juttelee.

Elämä jatkoi opettamista. Avioliitto päättyi eroon.

– Oli se pysäytys, Tissari sanoo.

Myöhemmin ajateltuna saattoi olla niin, että samalla, kun lapset kasvoivat isommiksi, vanhemmat kadottivat yhteyden toisiinsa.

– Molemmat alkavat elämään vähän omaa elämäänsä ja kohta huomataan, että ollaankin erillään. Yhteyttä ja yhteistä tekemistä ei löydykään. Se on vaaran paikka, hän sanoo.

Tissari perusti kuitenkin uuden perheen ja sai kolme lasta kahden entisen lisäksi. Liitto kaatui erimielisyyksiin. Tissari huokaa.

– Elämän pittää jatkua, hän sanoo ja jatkaa:

– Vaikeuksistakin voi olla kiitollinen. Asiat ovat selkiytyneet. Jälkeenpäin saa huomata, että ratkaisu oli oikea. Elämä on elettävä silloinkin, vaikka on vaikeitakin aikoja, eikä pidä muuttaa asioita huonoiksi, kun ovat hyvin.

Positiivinen ajattelumaailma on Tissarilla se, joka kovan paikan tullessa muistuttaa, mistä lopulta on kyse.

– Elämä on elettävä ja elämistä varten. Ei sitä toista kertaa. Miksi se ainut pitäisi pilata negatiivisuudella?

En lähde sellaiseen, että mitä muut minusta nyt ajattelevat. Se on muitten hommaa.

Autotallirakennuksen oven takaa löytyy Tissarin salainen ase korona-ajan synkkyyttä vastaan: oma peliluola. On biljardipöytä, musiikkivehkeet, baaritiski ja karaokelaitteet. Kun hän nappaa mikrofonin ja kajauttaa hartaudella Juicen Musta aurinko nousee, murheet ja harmitukset kaikkoavat.

– Kaikki Juicet olen kokkeillut, mutta kaikki ei ole onnistuna niin hyvin. Enhän minä mikään haka ole, mutta uskallan! Ulkomaillakin uskallan lähteä juttelemaan, vaikka en mikään kielinero olekaan. Sama karaokessakin: jos ei onnistu, niin pittää yrittää toista kappaletta, hän hymyilee.

Tissari miettii, että ikä tuo tullessaan sen, että osaa ja uskaltaa elää oman näköistään elämää.

– Tällainen olen: joko se kelpaa tai ei kelpaa. En lähde sellaiseen, että mitä muut minusta nyt ajattelevat. Se on muitten hommaa, eikä minun pidä sitä miettiä, hän pohtii.

Nuorena Tissari täytti elämänsä työllä. Oli ansiotyö ja lisäksi kotihommat, joita aina riitti.

– Nyt ajatus on kääntynyt niin, että ei välttämättä tarvitse. Työpaikka pitää olla, että on elantoa, mutta tarvitseeko välttämättä olla kesämökki, jos on omakotitalo? Mökin olen hävittänyt pois, koska kaikkea ei tarvitse maailmassa ehtiä ja tehdä.

Hän sanoo, että nyt jo voi sanoa, että omaan tekemiseen on tullut tietynlainen rauha. Ajankäyttö on järjellistynyt.

– Turhan ajan venyttämisen olen jättänyt taakseni: Joka paikkaan ei ole pakko päästä, olen tyytyväinen siitä, mitä ehdin ja pystyn. Ja jos en tänä päivänä kerkeä, niin huomenna jatkan.

Kiitoksen paikka löytyy monesta asiasta. Vaikeuksillakin on oma tehtävänsä.

Tilalle on noussut kiitollisuus. Miten mukavaa onkaan, kun voi haravoida syksyn lehtiä yhdessä avopuoliso Minna Pehkosen kanssa! Tai kun saa istuskella kahdestaan perjantaina saunan jälkeen sohvalla kaikessa rauhassa ja katsella Vain elämää -ohjelmaa televisiosta.

Tissari on oikeilla jäljillä. Tutkimusten mukaan kiitollisilla ajatuksilla, asenteilla ja teoilla voi lisätä hyvinvointia itselle ja muille, sillä ne vaikuttavat psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen.

Kiitollisuus tuottaa onnellisuuden tunteita, vähentää ma­sen­nusta ja parantaa ihmissuhteita. Kiitollisuus suojaa mielenterveyttä negatiivisten elämänkokemusten ja kriisien keskellä. Lisäksi kiitollisuus voi vähentää kipuja ja stressiä, laskea verenpainetta ja parantaa unen laatua. Sen on havaittu tukevan jopa immuniteettiä.

Joissain tutkimuksissa on päätelty myös, että kiitollisuus on asia, joka edellyttää tunne-elämän kypsyyttä. Siinä valossa Tissarin ajattelun muutos näyttäytyy luonnollisena.

– Voi antaa toiselle aikaa, eikä mihinkään oli kiire. Ei tarvitse aina lähteä ajamaan mökin nurmikkoa tai talon nurmikkoa tai mitä nurmikkoa milloinkin. Kerkiää ottaa toistakin huomioon. Elämä on jo opettanut paremmaksi kuuntelijaksi, ja siihenkin asiaan osaa antaa enemmän aikaa. Eihän sitä yksin kannata olla elämässä, hän sanoo.

Tunteista puhumista; sitä on pitänyt opetella.

– Ei se hankalaa ole, mutta se on suhtautumiskysymys. Miehet suhtautuvat eri tavalla. Kaikkia asioita ei tule ajateltua niin tunteella kuin naiset tekevät. Kyllä siinä taitaa olla sukupuolieroa, näin suoraan sanottuna. Jokkaisella ne on jonkinlaiset tunteet.

Lapset ovat kasvaneet terveiksi nuoriksi aikuisiksi ja asuvat jo omillaan. Tissari sanoo olevansa kiitollinen, että on saanut seurata heidän kasvuaan ja etenemistään elämässä.

– Lapsia kiitän, että haluavat välillä iltoja viettää minunkin kanssani, ja tulevat vieläkin mielellään viikonlopun viettoon.

Ystävät ja työkaverit saavat myös kiitosta. Työpaikalla on käyty monet hyvät keskustelut.

– Olen saanut olla töissä, ja ihan hyvä työnantaja on ollut pitkän aikaa. Kaikkiaan 31. vuosi on lopuillaan. Kun on töissä ollut, on pystynyt taloudelliset asiat pyörittämään. Kaikesta tästä on oltava kiitollinen, hän sanoo.

Tissari summaa, että pystyssä pysytään, ja on turvallista elää ja asua.

– Ihanaa olla turvassa, sanoi kärpänen raveissa, hän virnistää.

Tutkimukset kertovat, että kiitollisuus on paitsi lahjakkuus, myös taito, jota voi opetella. Tunnettu tapa harjoitella kiitollisuutta on pitää kiitollisuuspäiväkirjaa kymmenen viikon ajan: Sinä aikana kirjataan ylös kerran viikossa viisi asiaa, joista sai kuluneella viikolla olla kiitollinen. Kun aivoille tarjoilee kiitollisia ajatuksia, se kasvattaa mielihyvää lisäävien välittäjäaineiden, dopamiinin ja serotoniinin eritystä.

Työhyvinvointitutkimuksissa on saatu kannustavia tuloksia kiitoksen voimasta. Sillä on onnistuttu parantamaan sekä työ­ilmapiiriä että parhaimmillaan jopa yritysten taloudellista tulosta.

Kiitoksen paikka löytyy Tissarin mukaan monesta asiasta, kun ne vain ajattelee kiitollisena. Vaikeuksillakin on oma tehtävänsä elämässä.

– Jos elämä olisi vain valkoista pintaliitoa, siitähän romahettaan kahta kaaheemmin alas. Kyllä ne pitää ne rentun ruusutkin kaevoo sieltä ojan pohjalta. Omallakin kohdalla on molempoo mäkkee ollut. Sitä vaan on mentävä etteenpäin. Tulevasta ei välttämättä tiedä, menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen tietää, niin ettei samaa virhettä tee tulevaisuudessa, jos siihen pystyy vaikuttamaan, hän miettii.

Ja kohta se koronakin hellittää. Tissari sanoo, että kesän Kreikan matka jäi koronan vuoksi tekemättä.

– Sitä kovasti odotetaan, että päästäiskö ensi kesänä. Sinne on matka siirretty. Parraana vuonna kävin kolmatta kertaa ulkomailla, kun olin vuorotteluvapaalla. Oli kyllä kaanista ja naatin.

Sitä odotellessa Tissari miettii, että yhden kiitoksen paikka voisi vielä olla: sille, joka näkyy peilissä.

Ihan hyvin olet pärjännyt.∙

Teksti Mari Schildt

Kuvat Akseli Muraja

Lähteet: THL, Duodecim, Psychology Today, Harvard Health Publishing

Aloititko kesätöissä?

Liity jäseneksi heti työsuhteen alussa. Jos jo olet jäsen, muista uusia uusi jäsenmaksun perintäsopimus.

Liity jäseneksi - uusi perintäsopimus