Ei valtaa pelolle

pe 23. lokakuuta 2020 07.02.00

Yt-neuvotteluja, lomautuksia, tehtaiden lopettamisia. Isot myllerrykset paperiteollisuudessa jatkuvat, ja niiden keskellä pieni ihminen ottaa osumaa.

– Muutostilanteissa ihmisen hallinnantunne heikkenee. Kun aiemmin olo on tuntunut turvalliselta ja ennakoitavalta, ollaankin yhtäkkiä tuntemattoman edessä. Stressitaso kohoaa ja pintaan nousee monenlaisia tunteita kuten huolta, pelkoa, ahdistusta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta siitä, että omaa osaamista ei arvosteta, toteaa Työterveyslaitoksen psykologi Elisa Valtanen.

Kaikilla tunteet eivät vyöry päälle, vaan jotkut hukuttavat huolen toimintaan ja puuhaamiseen. Valtanen lisää, että muutoksen aiheuttama stressi voi tuntua myös fyysisinä oireina kuten unihäiriöinä, kipuina ja verenpaineen nousuna.

– Eri ihmiset reagoivat eri tavoin työelämän myllerryksiin. Sillä on suuri merkitys, millainen elämäntilanne on, millaiset ovat omat voimavarat sekä arviot omista työllistymismahdollisuuksista. Myös se vaikuttaa, millaisia kriisejä on aiemmin kohdannut ja miten on niistä selviytynyt.

Resilienssillä tarkoitetaan selviytymis- ja sopeutumiskykyä yllättävissä muutostilanteissa. Ihminen, jolla on resilienssiä, ei jää kiinni murheisiin vaan katsoo eteenpäin ja alkaa miettiä ratkaisuja. Toisilla selviytymiskykyä on luonnostaan enemmän kuin toisilla, mutta kaikilla se lisääntyy elämänkokemusten myötä.

Valtanen miettii, että avoimuus sekä itseä että muita kohtaan auttaa selviytymään.

– Kannattaa kiinnostua omista tunteista ja reaktioista ja hyväksyä ne. Läheisten, työkavereiden, työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten kanssa on hyvä puhua tilanteesta. Tarvittaessa voi hakea apua työterveyshuollosta.

Yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat asioita, jotka on päätetty ylempänä, eikä työntekijä voi niille mitään. Valtanen kannustaakin hyväksymään tilanteen ja tunnistamaan ne asiat, joihin voi vaikuttaa.

– On hyvä pitää huolta itsestä ja omasta jaksamisesta. Nukkua riittävästi, syödä hyvin ja tehdä vapaalla asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja purkavat stressiä. 

Katkeruudesta kannattaa päästää irti, sillä se myrkyttää pahimmillaan koko elämän.

Ei pelkoa, vaan hämmästystä

Yt-neuvottelut toivat epävarmuuden UPM Kaukaan sellutehtaalle. Renato Perrotta ottaa päivän kerrallaan.

”Olihan se todella käsittämätön uutinen, että meillä alkavat yt-neuvottelut. En kuvailisi reaktiota peloksi vaan hämmästykseksi ja hämmennykseksi. Miten tämä voi olla mahdollista, kun ajamme sellua sen, minkä vehkeet kestävät? Olemme myös tehneet tehtaalla vuosi-, kuukausi- ja vuorokausiennätyksiä.

UPM teki viime vuonna yli 10 miljardin euron liikevaihdon, jossa oli voittoa 1,3 miljardia. Onko kyseessä vain se, että osakkeenomistajien on saatava tietty voittoprosentti? Tuntuu, ettei mikään riitä.

Sitäkin tulee mietittyä, että kohdistuvatko yt:t Suomeen, koska meillä on muihin Euroopan maihin verrattuna heikompi irtisanomissuoja.

Meille on kerrottu, että 20 pitäisi vähentää tuottavasta työstä, viisi väliportaasta ja pari yläkerrasta. Mistä sitä väkeä oikein vähennetään, kun nytkin on jo kaikki löysä karsittu pois? Jos kuitulinjaa pyörittäisi vielä pienemmällä porukalla, emme pääsisi enää edes lomille.

Yhtiö on tosi tarkka työturvallisuudesta, ja sen eteen on tehty paljon töitä. Irtisanomisilla otetaan aikamoinen turvallisuusriski.

Nyt elämme epävarmuudessa, sillä emme saa tietoja neuvotteluista ennen kuin ne ovat päättyneet. Minä en kuitenkaan pelkää. Tilanne on tämä ja katsotaan, mitä tästä seuraa. Tuttuahan kaikki jo on, sillä viimeksi meillä oli yt:t kymmenisen vuotta sitten.

Totta kai puhumme asiasta poikien kanssa. Tiedän, että joukossa on myös sellaisia, jotka haluaisivat jo eläkeputkeen.”

Kaihertavaa aikaa

– Olen miettinyt, mitä teen, jos minut irtisanotaan, kertoo varastotyöntekijä, jonka työpaikalla ovat käynnissä yt-neuvottelut.

”Tuntuu, että paperiteollisuudessa vallitsee pelon ilmapiiri. Kun yhdet yt:t ovat ohi, on aavistus, että ei tämä tähän lopu. Paperin kulutus jatkaa laskuaan – mutta toisaalta jossain päin maailmaa sitä kuitenkin tehdään koko ajan.

Työnantajan lyhytnäköisyys ihmetyttää. Koronatilanteesta johtuen tehdään äkkinäisiä säästötoimia. Meilläkin ovat yt:t parhaillaan meneillään. Kyllähän tilanne kaikkien mieltä painaa. Itse olen aika herkkä ja se heijastuu siihen, miten reagoin. Yritän olla hissun kissun, enkä väitä vastaan. Mietin myös asioita taaksepäin – miksi piti tuohon tai tähänkin juttuun puuttua?

Ihmiset pohtivat mielessään omia mahdollisuuksiaan. Esimerkiksi pitkillä sairauslomilla olleita tai iäkkäämpiä työntekijöitä mietityttää varmasti, vaikuttavatko nämä seikat töiden jatkumiseen.

Itse tunnen oloni melko turvalliseksi. Yöunia en ole menettänyt, paitsi silloin, kun yt-neuvotteluiden alkamisesta kerrottiin. Henkistä painetta voi helpottaa juttelemalla työkavereiden kanssa. Vapaa-ajalla pyrin tekemään asioita, jotka vievät ajatukset pois työstä.

Olen miettinyt, mitä teen, jos minut irtisanotaan. Varmaan osa harrastuksista pitää lopettaa. Asunnon vaihto pienempään on ollut muutenkin mielessä, mutta menisikö asunto kaupaksi? Onneksi minulla on vähän säästöjä, jos tilanne menee tiukaksi. Opiskelu olisi uudessa elämäntilanteessa hyvä vaihtoehto.”

Toimintaa, ei taivastelua

Kun Mondi Lohja lopetettiin, epävarmuus ja pelko tulevasta kanavoitiin yhdessä toimimiseen. Pääluottamusmies Mika Pajuoja on nyt automyyjä.

”Kun Mondi Lohja lopetti toimintansa 2016, kaiken kaikkiaan noin 180 ihmistä menetti työnsä. Olin itse ollut töissä tehtaalla jo 16-kesäisestä. Tulin sinne ”isän eväskassissa”, kuten isän työkaverit – joista tuli minunkin työkavereitani – vitsailivat. Ehdin olla tehtaalla töissä 28 vuotta, viimeiset viisi vuotta pääluottamusmiehenä.

Yt-neuvottelukierrokset alkoivat meillä jo 2000-luvun alkupuolella. Se oli sitä jatkuvaa tehostamista ja supistamista. Ilmoitus tehtaan sulkemisesta ei tätä taustaa vasten tullut yllätyksenä. Tehdas säästettiin hengiltä.

Elin luottamusmiehenä omaa sekä muiden tuskaa. Tunsin suuren osan tehtaan työntekijöistä – he olivat ystäviä, naapureita, tuttuja, sukulaisia.

Emme jääneet voivottelemaan tilannetta, jolle ei mitään voinut, vaan ryhdyimme toimeen. Epävarmuus ja pelko tulevasta kanavoitiin yhdessä toimimiseen ja vaihtoehtojen etsimiseen.

Rekrytointimessuille tulivat esittäytymään vuokratyöfirmat ja oppilaitokset. Paperityöväen työttömyyskassa, eläkeyhtiöt ja TE-toimisto pitivät infoja. Meillä oli myös tukitoimina uudelleensijoituspalvelu, joka etsi erityisesti piilotyöpaikkoja.

Työpaikkoja alettiin etsiä heti. Työllisen on paljon helpompi työllistyä kuin työttömän.

Myllykoskella kävimme tutustumassa Olohuoneeseen, joka tarjosi vertaistukea työnsä menettäneille. Me perustimme oman kokoontumispaikkamme Kompassin, joka järjesti koulutusta, jakoi tietoa, antoi vertaistukea ja pyrki näin estämään syrjäytymistä.

Moni Mondilta irtisanottu jatkoi työtä samalla alalla Sappi Kirkniemessä. Jotkut perustivat oman firman, jotkut siirtyivät esimerkiksi logistiikka- ja terveydenhuoltoaloille koulutuksen kautta. Oli myös niitä, jotka jäivät eläkeputkeen. Minä kouluttauduin automyyjäksi.

Kun katsoo taaksepäin tuota aikaa, teimme monta asiaa oikein. Tärkein oli se, että toimimme etupainotteisesti. Uudelleenkouluttautuminen on pitkä prosessi – itsellänikin meni puolitoista vuotta ennen kuin pääsin aloittamaan opinnot.

Silloin ansiosidonnaispäiviä oli vielä 500, nyt niitä on vain 400. Nuo päivät kuluvat todella nopeasti.

Olen tyytyväinen uuteen työhöni automyyjänä Karkkilan Auto-Kehässä. Ollaanhan tässä iloisempien asioiden äärellä kuin pääluottamusmiehenä toimiessa. Vaikka iso määrä osaamistani valui alanvaihdon myötä hukkaan, koen, että luottamustöissä ja myyntialalla on paljon myös samaa: tämä on vuorovaikutusta ihmisten parissa.”

Teksti Tiina Suomalainen
Kuva Mikko Nikkinen

Ovatko tietosi ajan tasalla?

Yhteystietojasi voit muuttaa ja tarkistaa eAsioinnissa.

Ovatko yhteystietosi ajan tasalla? Onko sähköpostiosoitteesi se, mitä käytät usein? Esimerkiksi suomi24.fi-päätteisiin  viestimme eivät aina ole päässeet perille saakka. 

eAsiointi