Aikaa kalastukselle

pe 26. kesäkuuta 2020 06.58.00

Elin lapsuuteni Lohikoskella työläisperheessä, oli paljon kavereita ja isät Kankaan tehtaalla töissä. Viereiseen Tuomiojärveen istutettiin kirjolohta. Pappa uisteli niitä, mutta ei ottanut mua veneeseen, kun en osannut kuusvuotiaana vielä uida. Ongin sitten rannalta.

Kerran pyöräilin leirintäkeskuksen puulaiturille ja sain hirmuisen tärpin. Onki melkein katkesi, mutta lopulta sain kalan rantaan. Vanhat ukot tulivat ihmettelemään. Enhän minä tiennyt mikä lahna se on, mutta ne sanovat että lohi! Yksi ukko suolisti sen ja antoi muovikassin. Minä solmin kassin tangolle ja poljin kotiin. Muistan ikuisesti isän ja äitin ilmeet, kun he näkivät saaliin ja minua ihailivat.

Sitä tunnetta kannan mukanani edelleen. Minulla on perhe, työ ja kalastus; 6- ja 10-vuotiaat pojat ja omapäinen puoliso, joka pitää meillä perhepäiväkotia ja käy illat johtamassa kuoroa.

Meidät hitsattiin yhteen kauan sitten, kun hän sai keskenmenoja ja epätoivoa. Siinä jäivät opinnotkin kesken, mutta me selvittiin.

Niin, musta tällaisista asioista saa puhua. Onko kaikki hyvin – sellaseen pitää saada vastata, että ei ole. Ihminen vieressä pitää ottaa vakavasti, oli se sitten oma lapsi tai työkaveri.

Minä otan kaiken vakavasti, varsinkin kalastuksen. Mulla on sille paljon aikaa, koska haluan niin.

Kerran jätin lähtemättä pilkille, kun tuuli 16 metriä sekunnissa. Oli raskas työnkierto, kone mylläs, työ paskaa, ja kaiveli, ettei edes kalalle pääse. Niin lähdin kuitenkin.

Tuuli puhalsi jäälle lumesta virran. Mä taistelin tietäni sitä vastaan, ja olin tajuttoman onnellinen siitä, että elän. Täällä pääsee kuitenkin niin pirun helpolla, että joka taistelusta pitäis oikeastaan kiittää. Joka asiasta.

Arkena elämä on lasten kanssa olemista. Pyrin nykyään siihen, että olisin läsnä heille. Ennen olin että joo joo, selvä, mutta nykyään istun alas ja pyydän kertomaan lisää, vaikka työt keskeytyy. Joo, mä kuuntelen nyt.

Muutuin tässä suhteessa, kun kroppa alkoi reistaamaan tosi pelottavalla tavalla. Syytä etsittiin, mutta sitä ei löytynyt. Jäin leijuvaan tilaan, epävarmuuteen. Aloin miettiä, miksi ylipäätään olen olemassa, jos en ole läsnä omassa elämässäni.

Elämä on pieniä tärkeitä hetkiä joka päivä. Tarkoitus on se, ettei hukkaa niitä.

Teksti Ilkka Palmu
Kuva Jaakko Heikkilä

Kevät täynnä jäsentapahtumia

Keväällä 2023 järjestetään useita urheilullisia jäsentapahtumia. Valitse lajisi ja lähde mukaan! Uutuutena Paperiliiton Frisbeegolf SM-kilpailut.

Tutustu jäsentapahtumiin

 

Uusi vuosi - uutta oppimaan?

Tuoko vuosi 2023 matkassaan uusia tehtäviä? Päivitä osaamistasi Murikka-opiston järjestämillä kursseilla. Paperiliittolaisille on tarjolla sekä omia että muiden liittojen kanssa yhteisiä kursseja.

Jäsenasiat

Jäsenkortti aina mukana puhelimessa

Mobiilijäsenkortti päivittyy automaattisesti aina vuoden alusta, eikä korttia tarvitse ladata uudelleen.

Jäsenasiat

Paperiliiton omistamien Holiday Club -lomaviikkojen haku jatkuu

Nyt varattavissa viikot 1–22/2023.

Jäsenasiat

Paperiliitto-lehti

News - current

Paperiliitto-lehti on Paperiliiton jäsenlehti. Lehdessä käsitellään paperintyöntekijöiden edunvalvontaan, työelämän arkeen ja vapaa-aikaan liittyviä aiheita.

Lue näköislehti
112 päivää kestäneessä lakossa oli kyse UPM:n ideologisesta ristiretkestä. Tätä mieltä oli 92 prosenttia Paperiliiton kyselyyn vastanneista yrityksen työntekijöistä.

Lue koko juttu
Ateriarytmi alkaa aamusta. Sakari Ojaniemi luottaa puuroon ja työmaaruokalaan.

Lue koko juttu
Tytöt ovat jotenkuten koulutuksen kärryillä. Pojat eivät ole vuosiin kärryjä nähneetkään.

Lue koko juttu