Paperiliiton Sunilan osasto n:o 48 ry Kotka 1991
Kansikuvan teksti
Pöytäkirja
Tehty paperiammattiosaston perustamis kokouksessa Popinniemen työväentalolla 3. pvä maaliskuuta 1941.
Kokoukselle valittiin puheenjohtajaksi Ilmari Tikkanen ja sihteeriksi S. Mattila. Pöytäkirjantarkastajaksi
valittiin Johan Riihelä ja Aatami Juvonen
1#
Ensimmäiseksi asiana oli kysymys että perustetaanko osasto. Tämä kysymys
päätettiin yksimielisesti että perustetaan paperiammatti osasto Sunilaan.
Sivussa oleva teksti. Koskee osaston perustamista.
Sivu Sisällysluettelo
4 Lähdeluettelo
5 Markku Hynninen: Puheenjohtajalta
6 Aili Ropa: Muistelmat
11 Eino Laitila: Muistelmat
15 Eino Nygren: Varsovan laulun aika
16 Kalevi Arnell: Osastomme toimintaa kuvin ja sanoin
19 Kalevi Arnell: Kollerikivien vahtimisesta kuvaruudun tuijottamiseen
21 Kalevi Arnell: Ammattiyhdistystoiminta Sunilan uudessa kehityksessä
23 Aili Ropa: Tervehdys 50-vuotiaalle
24 Kalevi Arnell: Vuosilomalain ja työajan kehitystä
25 Erkki Yrjönen: Osaston vapaa-ajan viettopaikka
27 Osaston virkailijat
28 Osaston jäsenmäärän vaihtelut vuosittain
Sivu 3
Lähdeluettelo
Kuvalähteet:
Kansikuva, ote osaston 48:n perustamispöytäkirjasta. Raimo Nevalainen.
s. 8 Ammattiosasto muisti Yrjö ja Aili Danskaa. Aili Ropan kuva-arkisto.
s. 9 Oman lipun alla. Osasto 48:n kuva-arkisto.
s.10 (ylä) Väinölän vihkijäisjuhlassa Paperiliiton silloinen puheenjohtaja Veikko Ahtola. Aili Ropan kuva-arkisto.
s. 10 (ala) Väinölä, Osasto 48:n kuva-arkisto.
s. 11 Eino Laitila. Eino Laitilan kuva-arkisto.
s. 13 Käy eespäin - mielenosoituskulkue järjestäytyy Sunilan koulun luona. Osasto 48:n kuva-arkisto.
s. 14 (ylä) Vappuna 1960 Väinölässä. Aili Ropan kuva-arkisto.
s, 14 (ala) Vaakanaisia, Aili Ropan kuva-arkisto.
s. 16 (ylä) Viiksenkasvattajat. Heikki Lehtolan kuva-arkisto.
s, 16 (ala) 1964 parhaat hiihtäjät. Aili Ropan kuva-arkisto.
s, 17 (ylä) Lentopallon pelaajie Pirtillä 70-luvun alussa. Osasto 48:n kuva-arkisto.
s. 17 (ala) Osasto kesäkisoista. Osasto 48:n kuva-arkisto.
s. 18 (ylä) Varkautelaisten paperinvalmistajien kanssa veneristeilyllä. Osasto 48:n kuva-arkisto.
s, 18 (ala) Paperiliiton liittokokouksesta. Osasto 48:n kuva-arkisto.
s. 19 Kollerikiviä. Sunilan kuva-arkisto.
s. 21 Johannes Koivunen. Kalevi Arnell.
s. 23 Naisjaoston kautta saatiin naisia mukaan ay-toimintaan. Aili Ropan kuva-arkisto.
s. 25 Erkki Yrjönen. Osasto 48:n kuva-arkisto
s, 26 Kaislaranta. Vesa Kuparinen.
Takakansi. Työjohtaja Rännälin vuoro yhteiskuvassa 50-luvun alussa. Aili Ropan kuva-arkisto
Tekstilähteinä
on käytetty Paperiliiton Sunilan osasto 48:n ry:n pöytäkirjoja, haastatteluita ja erihenkilöiden muistelmia.
Sivu 4
Puheenjohtajalta
Lehden ilmestyessä elämme osaston historia ensimmäisen 50-vuoden täyttymisen aikaa. Näillä
vuosikymmenillä on ollut suuri merkitys Sunilan työntekijöiden työolosuhteiden kehitykseen, eikä
merkitystä voi vielläkään kyseenalaistaa.
Kun noin 30 Sunilan työntekijää kokoontui 3.3.1941 Popinniemen työväentalolle perustamaan
omaa ammattiosastoa, oli heille selvä asia, että osasto kuuluisi jäsenenä silloiseen Suomen
paperiteollisuuden työntekijäin liittoon, joka tänään tunnetaan Paperiliittona. Työnantaja ei katsonut
suopeasti niitä tovereita, jotka johtivat osastoa alkuaikoina. Kaikki johtohenkilöt joutuivat kovan
painostuksen alaisiksi, joka johti heidän työsuhteiden purkuun (siis lopputiliin). Vain vuotta aikaisemmin
STK oli hyväksynyt SAK:n neuvottelijapuoleksi ns. "Tammikuun kihlauksessa", joka oli Talvisota-ajan
"konsensusta", kun tarvittiin yksimielistä kansakuntaa, myöskin työmiehiä, omistajien omaisuuksien
turvaksi hyökkääjää torjumaan.
Ajat olivat ankeita osaston perustamisen aikaa. Toinen mailmansota painoi päälle, eikä mennyt
montaa kuukautta, kun Suomi oli taas sodassa. Alkuhankaluuksien jälkeen päästiin myös Sunilasssa
hoitamaan asiota. Kunkin ajan hengessä. Suhteet työntekijöiden ammattiosaston ja työnantajan
välillä kehittyivät aluksi pienin askelin, mutta nyt asioita hoidetaan kuin nykyaikana kuuluukin.
Viimeisten 20 vuoden aikana kehitys on ollut nopeampaa, lait ja sopimukset, joita työsuhteiden
turvaksi on tehty, ovat tuoneet valtavan lisän osastossa hoidettaviin asioihin. Näiden johdosta
osastot ovat kehittyneet pelkkien palkka-asioiden hoidosta laajenpaan työsuhdeasioiden
hoitoon. Kehitys on ollut oikeansuuntaista työntekijöiden kannalta, ja tästä kehityksestä myös
työnantajat ovat saaneet omat hyötynsä rauhallisempien työolojen seurauksena.
Mutta ei niin hyvää, ettei vähän huonoakin. Huonona pidän kehitystä ns. teollisuusliittomuotoiseen
järjestäytymiseen. Voi vain ihmetellä tilannetta, jossa osa työväestä kuuluu muihin kuin Paperiliittoon,
kun kuitenkin kaikki alaan liittyvät sopimukset sopii Paperiliitto. Näihin sopimuksiin on Metalli- ja
Sähköliittoon kuuluvilla henkilöillä vain "nautintaoikeus", sillä sopimusten sisältöön vaikuttavat
ainoastaan Paperiliiton jäsenet. Mitä voimme tehdä, että saisimme Sunilassakin kaikki työläiset
koottua samaan ammattiosastoon ? Tämä olisi kaikkien etu, se lisäisi aktiivisuutta ja avartaisi
näkökulmia, sekä selkeyttäsi asioiden hoitoa. Se olisi järkevää edunvalvontaa ! Voiko se olla
kiinni ammattiylpeydestä tai johtopaikoista ?
Nuorten kiinnostus ay-liikkeeseen ja yhteisten asioiden hoitoon herää yleensä vasta silloin, kun
jalat laitetaan oman pöydän alle perheenperustamisen yhteydessä. Kiinnostukseen ja toimintaan
mukaan tulemiseen vaikuttaa myös se minkälaisen kuvan heille me, tehtäviä hoitavat annamme
itsestämme, osastostamme ja asioiden hoidosta. Tämänkin takia meidän pitäisi luottaa toinen
toiseemme, sillä vain nuorissa on tulevaisuus.
Nyt 50-vuotisjuhlan lähestyessä mailmaa varjostavat jälleen sodan synkät pilvet, nyt Lähi-idässä,
joka on onneksi kaukana Suomesta. Ihmiset eivät kertakaikkiaan opi elämään rauhassa !
Nytkin turnauksessa on osaanottajina niin paljon maita, että niiden lukumäärästä voi vetää
johtopäätöksen kolmannen mailmansodan mahdollisesta uhkasta, joskin tapahtumat sijoittuvat,
ainakin toistaiseksi pienellä alueella. Toivoa sopii, ettei 50 vuoden kuluttua 100-vuotisjuhlien
alla mailman tilanne näytä yhtä synkältä.
Puoli vuosisataa on pitkä aika. Sen aikana on tarvittu valtava määrä ihmisiä, joita kiinnostaa
yhteisten asioiden hoito. Siksi kiitän kaikkia, jotka näiden 50 vuoden aikana ovat tehtävien
hoitoon osallistuneet. Siis heitä, jotka ovat jo siirtyneet pois ajanlaskusta, heitä jotka ovat
ansaitulla tavalla eläkkeellä ja heitä, jotka ovat vielä asioita hoitamassa. Heille sanon, että
tehtävää vielä riittää, asiat eivät ole lopussa, eivätkä edes vähentymässä. Työ on vasta hyvällä alulla.
Markku Hynninen
puheenjohtaja sivu 5
Aili Ropa
Muistelmat
Sunilan ammattiosaston perustaminen
Vuonna1940, talvisodan vielä jatkuessa antoivat STK ja SAK yhteisen sopimusluontoisen
julkilausuman, jonka mukaan sanotut keskusjärjestöt tulevat luottamuksellisesti neuvottelemaan
kaikkista toimialallaan esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi yhteisymmärryksessä,
Tämä jukilausuma ei merkinnyt sitä, että työantajapuoli olisi tunnustanut työsopimusperiaatteen,
mutta se oli joka tapauksessa askel eteenpäin.
Tämän jukilausuman innoittamina uskaltautuivat Sunilan työläisetkin puuhaamaan omaa
ammattiosastoa. Vuosina 1940-41 tämä mielissä kytenyt ajatus sai sanallisia muotoja. Syynä
tähän oli ehkä myös sotaonnen kääntyminen porvareille epäedulliseksi, jolloin paremmin
uskallettiin asiasta puhua. Kun talvisota päättyi, uskoi ehkä joku rauhantilan säilymiseen
ja halusi ryhtyä rakentamaan parempaa tulevaisuutta Sunilan työläisille, puuhaten
ammattiosastoa. Ammattiosaston perustamishankkeessa mukan olleet toverit kertoivat,
kuinka asiasta ei kuitenkaan uskallettu avoimesti puhua, vaan valiten oli työtovereita
rohkaistava. Vihdoin päästiin niin pitkälle. että päätettiin kokouspaikasta ja ajasta,
jolloin ammattiosaston perustamisesta päätettäisiin.
Kokouskutsuja kirjoiteltiin pienille paperilapuille, joita salaa jaettiin sellaisille työtovereille,
joiden tiedettiin olevan asiasta kiinnostuneita. Tämä tuottikin tuloksen.
Maalisluun 3 pnä 1941 kokoontui Popinniemen työväentalolla noin 25-30 Sunilan
tehtaan työläistä perustamaan omaa ammattiosastoa. Lisäksi tuona ajankohtana
työvuorossa olleet toverit laativat nimilistan kokoukselle toimitettavaksi, jossa
ilmoittivat liittyvänsä heti ammattiosastoon, jos sellainen perustettaisiin. Voidaan
katsoa, että perustavassa kokouksessa liittyi noin 45-50 jäsentä osastoon (1).
Kokouksessa mukana olleet muistavat, että kokouksen avauksen suoritti
Armas Tikkanen, joka valittiin kokouksen puheenjohtajaksi, Sihteeriksi kokoukselle
valittiin Sulo Mattila. Kokouksessa oli ollut myös kaksi liiton edustajaa, nimittäin
järjestäjänä Olavi Karttaavi, joka alusti keskustelun ja toimitsija Armas Myllymäki (2).
Perustavassa kokouksessa laaditun pöytäkirjan ensimmäisessä pykälässä sanotaan:
"Ensimmäisenä asiana oli , että perustetaanko osasto. Tästä kysymyksestä ei tullut
erimielisyyttä, vaan yksimielisesti päätettiin, että perustetaan paperiammattiosasto
Sunilaan. Seuraavana asiana oli kysymys siitä, että liitytäänkö Hallan osastoon
työhuonekuntana, vai perustetaanko oma erillinen osasto. Päätettiin että perustetaan
oma erillinen osasto. Jäsenmaksua päätettiin periä miehiltä 50 penniä ja naisilta
25 penniä viikolta.
Osaston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Ilmari Tikkanen, sihteeriksi Sulo Mattila.
Ensimmäisen toimikunnan muodostivat Johan Riihelä, Toivo Heikkilä, Viljo Hyvärinen,
Einari Parkkinen ja Ilmari Aronen. Varalla Einari Ylätalo, Väinö Nummela ja Kaarlo
Kekarainen. Lisäjäseniä toimikuntaan päätettiin valita seuraavassa kokousessa (3).
Toimikunnan lisäjäsenistä ei kuitenkaan löytynyt mitään merkintää seuravan kokouksen
pöytäkirjasta. Sen sijaan mainittiin, että rahastonhoitajaksi valittiin Johan Riihelä. Näin
oli siis syntysanat lausuttu Sunilan ammattiosastosta, joka lähti ponnistelemaan
omalla taipaleellaan sodan ja sen tuoman puutteen keskellä, liittyen siihen
"perheeseen", joka Paperiteollisuuden Liitto silloin oli.
(1) Armas Tiltin ja Viljami Vainikan haastattelu. (2) Erkki Tavastin haastattelu.
(3) Sunilan ammattiosaston perustamiskokouksen pöytäkirja sivu 6
Toiminta sota-aikana
Sunilan ammattiosasto sai tuntea samat vaikeudet kuin muutkin ammattiosastot
sota-aikana. Työnantajapuoli ei suinkaan katsonut suopein silmin "osastolaisia",
vaan he saivat osakseen monenlaista vastustusta. Puheenjohtaja Ilmari
Tikkanen ja sihteeri Sulo Mattila joutuivat niin suuren painostuksen kohteeksi,
että olivat pakotettuja ottamaan lopputilin ja muuttamaan pois paikkakunnalta
lyhyen toimikautensa jälkeen. (4)
Heidän tilalleen valittiin uudet toimihenkilöt, joiden rohkeutta varmaankin ihailtiin
ja kunnioitettiin. Puheenjohtajaksi tuli 4pvä kesäkuuta 1941 pidetyssä
kokouksessa Hjalmar Veijalainen ja sihteeriksi Einari Ylätalo, joka sitten
toimikin sihteerinä sodan päättymiseen asti eli vuoteen 1945.
Hjalmar Veijalainen jätettyä puheenjohtajan tehtävät, astui hänen tilalleen
9.11.1942 Johan Riihelä, jonka puheenjohtaja kausi jäi lyhyeksi, sillä
15.5.1942 tuli puheenjohtajaksi Einari Parkkinen. Alkuajan vaikeuksia
oli kokous paikan puute. Nämä edelle mainitut kaksi Einaria torjuivat
parhaansa mukaan tuota puutetta kutsuen kokoukset koolle vuoroin
kummankin kotiin, ansaiten erikoisen maininnan toiminnastaan sota-
ajan vaikeissa oloissa.
Alkuajan vaikeuksiin on luettava myöskin toimihenkilöiden puute, sota
riehui maassa ja miehet olivat "siellä jossakin", joten puute oli ymmärrettävää.
Niimpä kokousten pöytäkirjoista käy ilmi, että puheenjohtajana ja sihteerinä
toimi sama henkilö. Voimakkaimpana hahmonä osaston alkuajoista nousee
toveri Einari Parkkinen, joka voimiaan säästämättä teki työtä osaston hyväksi.
Sotavuosina hän hoiti ajoittain puheenjohtajan, sihteerin ja rahastonhoitajan
tehtävät, pitäen näin hengissä osaston sota-ajan yli. (5)
Hankaluuksista huolimatta oli osaston toiminta vilkasta. Kokousia oli
runsaasti ja monenlaisia asioita yritettiin korjata ankarasta vastustuksesta
huolimatta. Sodan varjossa alkanut toiminta loi perusta osaston toiminnalle
ja osoitti ammattiyhdistysliikkeen tärkeyden työväestön olojen parantamiseksi
ja pääomapiirien yksipuolisen saneluvallan torjumiseksi.
Tutustuessani Sunilan ammattiosaston alkuaikojen pöytäkirjoihin, on ollut
merkillepantavaa, että keskeisinä asioina olivat palkat. Elinkustannusten jatkuvasti
noustessa oli luonnollista, että palkoista taisteltiin. Julkilausuma, jonka STK ja
SAK yhteisesti antoivat vuoden 1940 alkupuolella, todettiin merkityksettömäksi
Sunilassakin. Palkat olivat mielivaltaisia. Henkilö, joka oli työnantajalle mieluinen
muista syistä kuin työpanoksestaan, jonka yhtiölle antoi, sai helpommin
palkankorotuksen kuin ne jotka rehellisin perustein ja todellisiin syihin nojautuessa
sitä pyysivät. Tästä syystä joutui ammattiosasto alkuaikoinaan käymään kovia
kamppailuja työntekijäin palkkojen oikeudenmukaisen hoitamisen puolesta.
Sunilassa osasto teki kesäkuussa 1941 liiton välityksellä esityksen työnantajalle
palkkojen korottamiseksi 15 - 30 %, johon työnantaja antoi täysi kielteisen
vastauksen. Syyskuussa jätti osasto uuden esityksen palkkojen korottamiseksi,
mutta tämäkään ei tuottanut tulosta.
Sodan päättyessä 1944 alkoi uusi aikakausi Sunilankin osasto historiassa.
Jäsenmäärä lisääntyi suunnilleen puolella ja toimintaan saatiin uusia tovereita.
Toiminta sodan jälkeisenä pula-aikana
Kun ensimmäinen yleissopimus allekirjoitettiin 28 pnä huhtikuuta 1944, ja joka
sitten 15 pnä toukokuuta 1946 uusittiin, avautui tie työehtosopimukseen. Tällä
sopimuksella saatiin palkat ensimmäisen kerran vakinaistetuiksi ja yhdenmukaisiksi
koko paperiteollisuudessa. Vaikkakaan sopimus ei tyydyttänyt työtekijöitä, avasi
se kuitenkin tien nykyiselle työehtosopimukselle, siksi sitä tervehdittiin Sunilassakin
tyydytyksellä. Tämän sopimusen puitteissa voitiin myös ensi kerran nimetä
ammattiosaston luottamusmiehet työnantajalle esitettäviksi.
Ensimmäiseksi pääluottamusmieheksi valittiin Sulo Peltonen. Hänen siirtyessä
vuoden 1946 alussa Liiton toimitsijaksi, valittiin tehtävään Yrjö Danska, joka
tästä tehtävässään teki merkittävän päivätyön osaston hyväksi, toimien
pääluottamusmiehenä yhtäjaksoisesti 22 vuotta eli vuoteen 1968 saakka,
jolloin siirtyi sairauseläkkeelle.
Ammatiyhdistysliike on yhteiskunnassa vallitsevien olojen kuvastaja. Mikä
kullekin ajan jaksolle on olennaista, kuvastuu myös ammttiosaston
toiminnassa. Niimpä 1940-luvulla vallinnut pula-aika ilmenee erittäin selvästi
myös Sunilan osaston toiminnassa,
(4) Eero Yrkki Sunilan osaston 25-vuotishistoriikki
(5) Sulo Peltosen haastattelu sivu 7
Ammattiosasto muisti Yrjö ja Aili Danskaa. Lahjojen luovuttajina pääluotta-
musmies Teuvo Auvinen ja Aili Ropa (toinen vasemmalta)
Palkka- ja työolojen parantamispyrkimykset eivät jääneet ainoiksi asioiksi, jota
kokouksissa käsiteltiin.
Myös vaate asiat näyttelivät suurta osaa. Kaikista välttämättömyystarvikkeista oli
puute. Kansanhuollon ja työantajan puoleen käännyttiin kirjelmillä työvaatteiden
saamiseksi. Yhtiön puusepänverstaalla valmistettiin kenkien puupohjia, joita ei
kuitenkaa tahdottu antaa työläisten käyttöön. Pääluottamusmies Yrjö Danska
etsi niitä melkein väkivalloin haltuunsa ja sai sitten työnantajan jakamaan
niitä työläisille. Nämä puupohjat sidottiin jollain nauhalla jalkaan kiinni ja
niin mentiin pitkin tehdassalia että sementtilattia kolisi. (6)
Elintarvikkeiden niukkuus sai myös syntymään työväestön mieleen asiain
korjaamiseksi monia hyviä ajatuksia, joita sitten kokouksessa tuotiin esille.
Huhtikuun 7 pnä 1946 pidetyssä kokouksessa ehdotettiin, että pyydettäisiin
yhtiön johtoa rakentamaan tietylle paikalle yhtiön maalle sikala, jossa voisi
kasvattaa sikoja elintarviketilanteen parantamiseksi. Sikala rakennettiin aika-
naan ja siellä ehdittiin monta possua lihottaa ja näin saada sunilalaisille niin
tärkeää "läskiä" ruokapöytään. Leivintupa yritettiin myös saada yhtiön väen
käyttöön, mutta tietävästi sitä ei koskaan saatu. Ruoka-asioista mainittakoon
vielä 23 pnä toukokuuta 1946 pidetyn kokouksen pöytäkirjasta kohta, jossa
kerrotaan Norjan paperityöläisten sillilahjoituksesta, joka oli määrätty jaettavaksi
Kymin ammattiosaston kanssa.
Kauaskantoisimpia lakeja vuoden 1946 ajalta on laki tuotantokomiteoista,
jvaikka sitä ei hyväksyttykään aivan sellaisenaan kun oli toivottu, antoi
kuitenkin mahdollisuuden valvoa työläisten sosiaalisia ja muitakin etuja. (7)
Ensimmäiset tuotantokomiteavaalit Sunilassa pidettiin 10 pnä syyskuuta 1946.
Sosiaaliset olot työpaikoilla olivat kehnot. Monissa kokouksissa jouduttiin näitä
asioita käsittelemään. Sellaista kuin raikkaan juomaveden saantia työpaikalle
pyydettiin monta kertaa, samoin peseytymispaikkojen parantamista.
(6) Eero Yrkki Sunilan osaston 25-vuotishistoriikki
(7) Paperiliiton toimintakertomus v. 1946 sivu 8
Ilmeni myöskin naistyöntekijäin halveksuntaa. Naiset joutuivat työskentelemään
miesten rinnalla samassa työssä pienemmällä palkalla kuin miehet. Olipa
miehille jaettu suojakäsineitäkin, mutta jätetty naiset ilman, vaikka samaa
työtä tehtiin rinta rinnan. Paljon neuvotteluja aiheutti sodan aikana vuorotyössä
olleiden vapaapäivän korvaus.
Oman lipun alla
Hallan selluloosatehtaan lopetettua toimintansa samoihin aikoihin kuin Sunilan
tehdas aloitti toimintansa, siirtyi Hallan työväkeä Sunilaan ja jäseneksi Sunilan
osastoon, tuoden mukanaan myös Hallan osaston lipun, joka talletettiin
arkistoon.
Kun vappujuhlia valmisteltiin 1945, tuli oman lipun hankkiminen tärkeäksi osastossa.
Olihan kysymyksessä ensimmäinen sodan jälkeinen yhteinen työväen vappujuhla.
Vallitsi pula-aika, joten kangasta ei ollut saatavissa, mistä olisi voinut lipun valmistaa.
Silloin Sulo Peltonen nokkelana miehenä hankki arkistosta vanhan Hallan osaston
lipun ja korjasi sen Kerttu-vaimonsa avustamana osaston väliaikaiseen käyttöön.
Niin päästiin oman lipun alle marssimaan työväen yhteisessä vappujuhlassa.
Vasta pula-ajan väistyttyä 1950-luvulla sai Sunilan osasto ikioman uuden
lippunsa, joka on edustanut osastoa niin vappujuhlissa kuin muissakin työläisten
yhteisissä tilaisuuksissa sekä kotona että myös ympäri maata. (8)
Omaan toimitaloon
Sunilan osastolla ei alkuaikoina ollut vakinaista kokoontumispaikkaa. Kokoonnuttiin
jäsenten kotona, Popinniemen työväentalolla ja yhtiön omistamassa Sunilan Pirtissä.
Osaston kokouksessa 28.10.1946 ilmoitti pääluottamusmies Yrjö Danska, että yhtiö on
tarjonnut kuorimon vieressä olevaa Väinölä nimistä rakennusta osastolle kokoontumis-
paikaksi ja luvannut suorittaa siellä tarpeelliset korjaukset. Tämä tarjous otettiin kiitollisina
vastaan ja näin sai osasto oman toimipaikan, jossa ehdittiin toimia melkein täsmälleen
kymmenen vuotta, kunnes yhtiön johto ilmoitti, että rakennus tullaan purkamaan tehtaan
laajentamisen tieltä. Osaston kokouksessa 5.4.1956 toi Yrjö Danska osaston tiedoksi yhtiön
tarjouksen Väinölän rakennuksen ostamisesta, purkamisesta ja pois kuljettamisesta.
Tämän tarjouksen osasto otti vastaan ja alkoi tiedustella tonttia, jolle rakennuksen voisi siirtää.
Oman lipun alla
(8) Eero Yrkki Sunilan osaston 25-vuotishistoriikki. sivu 9
Väinölän vihkijäisjuhlassa Paperiliiton silloinen puheenjohtaja Veikko Ahtola
Tontti saatiin Karhulan kauppalalta ja niin ryhtyivät osaston jäsenet talkoo voimin
purkamaan entistä Väinölää ja rakentamaan siitä uutta omaksi toimitalokseen.
Sunila yhtiö antoi autoja ja automiehiä osaston avuksi puretun talon kuljettamiseksi
uudelle paikalle. Kerrotaan, että 39 autokuormaa siirtyi näin paikasta toiseen.
Taloa ryhdyttiin rakentamaan talkootyönä 1957. Innostus oli suuri, ja monta hikipisaraa
valui vapaa-aikana suoritetussa työssä oman toimitalon hyväksi. Sunila yhtiö antoi
lahjoituksena mm. maalia, sähkötarvikkeita ja sähkömiehiä työhön.
Talo saatiin valmiiksi vuoden 1958 talvella ja vihkiäisjuhlia vietettiin samana vuonna 27 pnä
huhtikuuta. Talo vihittiin entisen nimensä mukaisesti Väinöläksi, koska nimi oli tullut niin
tutuksi sen kymmenen vuoden aikana, jonka talo oli entisessä paikassaan ja asussaan
ollut osaston käytössä.
Tämä talo oli suuri yhteistoiminnan voimannäyte Sunilan osastossa. Talkootöinä valmiiksi
saatettuna se on arvokas ja rakas kaikkille jäsenille. Oli saatu oma toimitalo, joka oli
ensimmäinen osastojen itsensä rakentama ja omistama Paperiteollisuuden Työntekijäin
Liiton historiassa,
Toimitalon rakennusvaiheen aikana sai Sunilan ammattiosasto tuntea työnantajan
lähentymistä. Sitä osoitti se monenlainen apu, jota työnantaja tarjosi rakennuksen
valmiiksi saattamiseksi. Ammattiyhdistysliike oli erääksi tärkeäksi tekijäksi yhteiskun-
nassa, mikä työnantajankin oli myönnettävä, niin vaikeaa kun se alkuaikoina olikin.
Johtaja Kannonkin oli vaikea myöntää ammattiosaston olemassaolo alkuun.
Kun Yrjö Danska alkuvuosina vei hänelle palkkavaatimusmuistion johtajan
hyväksyttäväksi tai hylättäväksi, ei Kanto ottanut edes paperia käteensä, vaan
sanoi:"Joka markan saatte, mitä siinä paperissa pyydätte, mutta paperia en
ota enkä pane siihen nimeäni. (9) Yrjö Danskan haastattelu.
sivu 10
Eino Laitila
Eino Laitilan;
Muistelmat
Kun Sunilan Paperityöntekijäin ammattiosasto on saavuttamassa viidenkymmenen
virstanpylvään, niin tekee mieli hiukan muistella sitä aikaa, jonka olen ollut sen
jäsen ja jonkun verran osallistunut sen toimintaan. Kun tulin Sunilaan rakennusosastolle
1951 niin seuraavassa vuosikokouksessa minut valittiin elämäni ensimmäiseen luotta-
mustehtävään, jäsenmaksunkantajaksi rakennusosastolle. Silloin ei vielä oltu sopimus-
politiikalla päästy siihen, että työnantaja olisi pidättänyt työntekijän palkasta jäsenmaksun
kuten tapahtuu tänään. Jäsenmaksunkantajan tehtävä ei ollut helppo, usein joutui jonkun
jäsenen luona käymään monta kertaa, joko hän ei ollut kotona tai sitten ei ollut rahaa
sillä hetkellä. Maksunkantajan tehtävä oli vastuullinen, oli huolehdittava siitä, ettei
rästiläisiä olisi jäänyt.
Yrjö Danska nautti luottamuksesta pitkään
Viisi-kuusikymmentäluvuilla jäsenet osallistuivat aktiivisesti osaston toimintaan,
Kokousissa käsiteltiin usein työ- ja palkkakysymysten lisäksi talouspoliittisia sekä
ammattiyhdistysliikettä koskevia asioita. Esille nousi myöskin paikalliset epäkoh-
dat, joita eri työkohteissa tuntui riittävän. Puheenvuorot olivat välillä tiukkasävyisiä,
me vaadimme tyyliin, joka oli täysin ymmärrettävää ottaen huomioon ne puutteeliset
olot, joissa silloin elimme. Kokouspäätökset tehtiin yleensä yksimielisesti muutamaa
poikkeusta lukuunottamatta. Vuosikokouksissa henkilövalinnat suoritettiin vaaleilla.
Samoin pääluottamusmiesvaalit oli aina vuoden lopulla, kunnes pitkään tehtävää
hoitanut Yrjö Danska alkoi nauttia niin laajaa luottamusta jäsenistön keskuudessa,
ettei hänelle myöhemmässä vaiheessa ilmaantunut vastaehdokasta, joten hänen
valintansa tapahtui yksimielisesti. Usein olemme Hartosen Toivon kanssa muistel-
leet sitä, kuinka kokousten jälkeen osaston sihteeri sai laatia kirjelmiä ja julki-
lausumia, joita jokaisen kokouksen päätöksellä hyväksyttiin.
Työolosuhteet eri työosastoilla olivat varsin kehnot, ei ollut valvomoita, meteli
oli kovaa, vetoa, kosteutta, talvella höyryä. Soodaosasto se vasta vihoviimeinen
paikka oli, oli tulta ja kitkerää savua niin, ettei aina eteensä tahtonut nähdä.
Edellä kuvatut epäkohdat työllistivät ammattiosastoa ja sen luottamusmiehiä.
Muutokset, joita saatiin aikaan, eivät aina toteutuneet niin nopeasti kuin olisi
haluttu. Näin jälkeenpäin voin kuitenkin aivan vilpittömästi sanoa, ettei työmme
ole mennyt hukkaan, sillä työolosuhteet ovat ratkaisevasti parantuneet ja se
maanpäällinen helvettikin on saanut siirtyä historiaan uuden kehityksen
syrjäyttämänä.
Yhtiö kehittyy - väki vähenee
Yhtiön kehitysohjelma, joka kantoi nimeä "Projekti 83", sisälsi noin 300 mmk:n
investoinnit, joiden ansiosta tehtaan tuotantoa voitiin nostaa 240 000 tonniin.
Siihen sisältyi myös henkilömäärän voimakas vähentäminen noin 200:lla
henkilöllä. Siinä vaiheessa ammattiosasto joutui paneutumaan asiaan kai-
kella vakavuudella.
Sivu 11
Lähtokohdaksi asetimme sen, että kehitysohjelma täytyy toteuttaa ilman
lopputilejä, uusille vakanseille on saatava riittävä miehitys, vakansseitta
jäävien sijoittamisesta on sovittava ja koko tehtaan työntekijäin palkkatasoa
on ratkaisevasti korotettava. Nämä olivat niitä asioita, joista lähdettiin neu-
vottelemaan.
Neuvotteluista muodostui vaikeat varsinkin vakansseille sovittavien työtekijäin
vahvuudesta, palkoista ja laitteiden käyttöönotosta. Asia johti pari kertaa tehtaan
tuotannon katkokseenkin. Aikanaan asiat saatiin sovittua niin miehityksen
kuin palkkojenkin osalta. Vakanssitta jääneiden sijoittamista helpotti se, että
vähän aikaisemmin hyväksytty laki mahdollisti 55 vuotta täyttäneiden työntekijäin
siirtymistä työttömyyseläkkeelle, mikäli yhtiön tuotannollinen ja taloudellinen
tilanne sitä edellytti. Kai tilanne näin Sunilassa oli, koska työnantaja sitä kovasti
suositteli. Ja kyllä lähes kaikki noin sata henkilöä tämän eläkesuosituksen
hyväksyi siirtymällä aluksi työttömyyskortistoon ja sitä kautta eläkkeelle.
Kausipalkka - aikaan
Palkkausjärjestelmässä on osaston historian aikana tapahtunut tuntuvaa
myönteistä kehitystä. Ennen kokonaispalkoista sopimista ei työntekijä
ennekkoon pystynyt laskemaan tilinsä kokoa, kuin harvoissa tapauksissa,
koska tuntityötä tehtäessä oli työnjohtajalla mahdollisuus maksaa pelkkä
tuntipalkka tai hyvittää sitä jollain prosenttimäärällä niinkuin joskus tapahtui.
Siinä järjestelmässä näytteli usein niin sanottu pärstäkerroin hyvin suurta
osaa. Ainoastaan silloin, jos riitti koko tilikaudeksi hinnoiteltua urakkatyötä,
tiesi mitä tilipussi sisältää, Se olikin sitten jo tuntuva parannus, kin saatiin
sovittua kokonaispalkat; spekulointi loppui. Kausipalkkaan siirtyminen
tapahtui sitten myöhemmin, joka järjestelmä lienee vielä tänäänkin
käytössä.
Yleislakko
Yleislakko oli tapahtuma, joka on jäänyt mieleen. Lakko alkoi 1.3.1956.
Se oli SAK:n julistama johtuen hintojen ja maksujen korotuksista, minkä
korvaamiseksi työntekijöille ei neuvotteluilla päästy. SAK:n vaatimus oli
12 mk tunnille. Lakosta muodostui voimakas yksimielinen voiman näyte,
joka osoitti sen, mikä merkitys on ammattiyhdistysliikkeen yhtenäisyydellä.
Lakko asetti myös ammattiosastolle tehtäviä kuten lakkotoimikunnan
perustamisen ja lakkovahtien nimeämisen. Lakkovahtien tehtävä oli
mahdollisen rikkuritoiminan estäminen ja huoltoasemien vartiointi, koska
bensiiniä sai vain keskuslakkotoimikunnan luvalla. Lakkotoimikunta kokoon-
tui päivittäin, monet olivat ne kysymykset, joita se joutui ratkomaan, tiedotta-
minen lakonkulusta, yhteisen keittiön perustaminen, siihen tarvittavien keitto-
tarvikkeiden hankinnan suunnittelu. Siinä työssä osastomme oli mukana
mm. aina sanavalmis Viikin Jussi, joka sai muutamissa taloissa venyä
parhaaseensa ennenkuin emännältä irtosi ruokatarvikkeita. Yleensä
kerääjiin suhtauduttiin myönteisesti, jopa muutamissa taloissa kannustavasti.
Vaikka oli maaliskuu, siis kevät aika pitkällä, oli erittäin kovia pakkasia.
Muistan kun olin iltamyöhällä huoltoasemilla lakkovartiossa, kuinka
jalkojani paleli ja muutenkin oli kylmää. Silloin eivät jalkineet, eivätkä vaatteet
olleet yhtä pehmoisia ja lämpimiä kuten ovat tänään. Komea oli se tilaisuus,
jonka keskuslakkokomitea järjesti keskuskentällä. Sinne saavuttiin kulkueissa
eripuolilta kauppalaa. Eteläisen alueen kulkue järjestäytyi Suulisniemen
tienhaaraan ja Sunilan kansakoulun väliselle tielle. Marssirivistostä muodostui
näyttävä, osallistujia oli paljon kun marssimme Sunilan postinmäkeä alas.
Tieltä oli hyvä näköyhteys tehtaan keittämön katolle, jonne insinöörit ja
työnjohtajat olivat kokoontuneet seuraamaan lakkolaisten marssia. En
muista kuinka paljon keskuskentällä oli ihmisiä, mutta tuskimpa erehdyn,
jos sanon että se on edelleen kentän ennätys.
Lakon tavoite ja seuraus
Lakko kesti kaksi viikkoa ja sille asetettu tavoite saavutettiin, mutta se
puute lakon lopettamissopimukseen jäi, ettei se 12 mk:n realiarvon
säilymisestä sovittu. Muutaman kuukauden kuluttua se hintojen koro-
tuksella mitätöitiin, kun sen sijaan työnantajat saivat verohelpotuksia,
jotka jäivät heille pysyväksi eduksi. Tulkoon vielä mainittua, ettei lakon
aikana juuri rikkuritoimintaa ollut, esim. Sunilan tehtaalla ei ainuttakaan
tapausta.
Ay-liikkeen hajaannus
Melko välittömästi yleislakon päätyttyä alkoi sosiaalidemokraattisessa
puolueessa yli kymmenen vuotta kestänyt hajaannus, jonka vaikutus
ulottui työväen urheilu- ja ay-liikkeeseen. SAK:n rinnalle perustettiin SAJ
myös Sunilaan. Sen kannattajat perustivat siihen siirtyneen Puutyöväen-
liiton alaisen Sunilan Selluloosatyöntekijäin ammattiosaston.
sivu 12
Käy eespäin - mielenosoitus kulkue järjestäytyy Sunilan koulun luona
Jäseniä tähän osastoon siirtyi Paperiliiton osastosta noin 130. Tämä tapahtui
syyskuussa 1960, joka oli mielestäni osaston historian negatiivisinta aikaa.
Ennen muuta siitä oli haittaa työ- ja palkkakysymysten hoidossa, ja myös ihmis-
suhteet varsinkin hajaannuksen alkuaikoina olivat kireät, saatoipa joku henkilö
ottaa asian niin vakavasti, ettei käsi heilunut tervehdykseen entiselle työtoverille.
Ay-liikkeen hajaanus kesti noin kymmenen vuotta. Sunilan rinnakkaisosasto
lakkautettiin 1970 ja sen jäsenet siirtyivät Paperiliiton alaiseen osasto 48:een
vanhoina jäseninä. Lakkautetun osaston puheenjohtaja pääluottamusmies
Lasse Vihersalo nimitettiin silloin kuluvaksi kaudeksi Paperiliiton liittotoimikuntaan
Helsinki-tason eheytysneuvotteluissa.
Työntekijät itse päättivät työpäivän pituudesta. Tämä tapahtui 1952 tai 1953, en
tarkkaan muista. Silloin tehtiin vielä kuusipäiväistä työviikkoa. Päivätyössä
lauantai päivä päättyi klo 14.00, Työntekijäin keskuudessa heräsi ajatus,
etteikö se ainakin kesäaikan voisi päättyä klo 12.00. Luottamusmiehet suo-
rittivat työosastoillaan kyselyn, jonka tulos oli lähes yksimielisesti lyhyemmän
työpäivän kannalla.Työnantaja ei suostunut paikalliseen työajan lyhenykseen,
vaan vetosi voimassa olevaan lakiin ja sopimuksiin.
Pääluottamusmies tapasi seuraavana lauantaina yhtiön toimitusjohtajan ja
ilmoitti hänelle työntekijäin päätöksestä lähteä klo 12.00 viettämään viikon-
loppua. Tämän toteuttamista ei johtaja pitänyt mahdollisena vaan uskoi,
että kyseessä on pieni vähemmistö. Mutta erillaisista näkemyksistä huoli-
matta he sopivat, että menevät kahdentoista aikaan tehtaan portille katso-
maan. mitä tapahtuu. Pääluottamusmies myöhemmin kertoi, että kun
työväkeä meni portista ulos, niin johtaja totesi, että "niin ne näkyy menevän".
Mestarin määräys ?
"Nyt se on vihainen", sanoi entinen rakennusmestari, Tämä tapahtui vuona
1952, kun haluttiin miksarin ilmastoa parantaa tekemällä aukkoja sen ja haihduttamon
väliseen seinään. Minä jouduin näitä aukkoja tekemään, josta sovin urakan
rakennusmestarin kanssa. Se sisälsi aukkoon piikkauksen lisäksi siitä
tulleiden rojujen uloskärräyksen. Poislähtiessään mestari sanoi, että siinä
hommassa on viivyttävä hänen määräämänsä aika, joka olisi tiennyt sitä
etten olisi siinä urkassa hankkinut juuri tuntityötä paremmin. Niin tein sovitun
työn reippaanpuoleisesti, mutta kun mestari tuli vähän myöhemmin niin jo
kaukaa alkoi kuulua kova huuto ja nyrkin heilutus, "te petitte minut, te petitte".
En katsonut pettäneeni, koska työn tein kuin olimme sopineet. Seuraavana
päivänä hän ei tullut luokseni, vaan oli kertonut toisille, että "Laitila on vihai-
nen en arvaa mennä, lyö pian moskalla". No ei se nyt tullut mielennkään
mokoman asian takia. Kyseisellä mestarilla oli sellainen tyyli, että hän
usein suututti jonkun työnyekijän ja sitten meni toisille kertomaan, että
suuttui se, nyt se on vihainen.
sivu 13
Vappuna 1960 Väinölässä.
Kun osasto oma toimitalo Väinölä valmistui, niin se mahdollisti huvitoimikunnan en-
tistä aktiivisempaan toimintaan, Monet olivat ne hauskat pikkujoulut ja muut
tilaisuudet, joita huvitoimikunta järjesti. Muistan ne pitkät joululeivonnaisilla
katetut pöydät ja koristetun salin, jonka nurkassa oli kynttilöillä valaistu kuusi.
Juhlaan oli valmistettu hyväntasoinen ohjelma, jonka harjoitukset aloitettiin
hyvissä ajoin ennen joulua. Kyllä siinä pikkaisen jouluglögiä nauttinut kaverikin
hiljeni kuuntelemaan kun Hyvärisen Aino heleällä sopraanoäänellään heläytti
tilaisuuteen sopivia lauluja. Huvitoimikunnan työstä vastasi Onni Hyttinen,
joka tätä nykyään ansaitsee leipänsä ammattinäyttelijänä Kouvolan teatterissa.
Hänen jälkeensä työstä vastasi Väinö Saatamoinen, joka hoiti tehtävää tunnollisesti
kunnes terveydellisistä syistä siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Naisjaosto
Naisjaoston toiminta on ollut myönteisen vilkasta varsinkin sen jälkeen kun saatiin
oma toimipaikka, mielestäni sen toimintaedellytyksiä paransi se, että naispuolista
työvoimaa oli yhtiön palveluksessa tuntuvasti enemmän kun on tänään. Myöskin
epäkohdat, joita valitettavasti näyttää riittävän, olivat aikaisemmin vielä syvenpiä ja
ne aktivoivat naisia toimintaan paremman huomisen puolesta. Sunilan osaston
naisjaoston toimintaan on sisältynyt opiskelua, naisten erikoiskysymysten käsittelyä,
kuten tasaarvo, työn arvostaminen, työstä maksettava palkka, koulutus, ammatin
valinta ja lasten hoitokysymykset. Tämänlaatuisten kysymysten piirissä jaosto on
usein askaroinut. Muun toiminnan ohella jaoston naiset ovat vastanneet osaston
järjestämien tilaisuuksien tarjoilupuolesta, mikä on ollut joskus kovasti työllistävää.
Vaakanaisia vasemmalta Anni Jalava, Vieno Nurminen, Elli Aro ja Eila Nurmivaara
sivu 14
Eino Nygren
Varsovan laulun aikaa
Oli vuosi 1956 kun pyrin kolmekymppisenä Sunilaan vakinaiseen työsuhteeseen.
Silloin työhönoton hoiti virkailija Himanen, jonka eteen astuin pääni paljastaen
työtä kysyen. "Oletko raitis, se on työhön pääsyn ensimmäinen ehto". Totuutta
kiertäen vastasin olevani raitis, mutta kirkosta eronnut. "Olette ahkeran näköinen,
siksi katson kirkkoon kuulumattomuutta läpi sormien. Aamulla töihin nelosvuoroon".
Sanoi Himanen vielä olevansa ihmistuntija niin, että hänen tiheän seulansa läpi
ei ole vielä päässyt yhtään viinaan menevää miestä.
Kun kolmisen kuukautta olin yhtiössä ehtinyt palvella oltiin alkukesässä, ja
satama vapautunut jäistä. Alkoikin tapahtua kummia. Kiertovahti ilmoitti eriosastoille;
"Laiva on saapunut". Sillä hetkellä pysähtyivät konttorin kirjoituskoneet, verstaalla
sorvit, käyttöpuolella massakoneet. Huoltokonttorin luukulle syntyi tumgosta, kassasta
loppuivat rahat. Estilä joutui turvautumaan omaan lompakkoonsa. Sitten suurella
joukolla kohti satamaa ja laivaa. Matkalla laiturilla oleva tullikin talloutui jaloissa
tajuttomaksi. Joukolla rynnättiin laskuportaita myöten laivaan. jolloin kapteeni
komentosillalla hermostui ja huusi, "Ei yhtä aikaa samalle laidalle, laiva kaatuu".
Ei joukkoa pidätellyt mikään ennenkuin jokainen sai oman pullonsa puolalaista
75-volttista "Varsovan laulua". Se oli muoti juomaa siihen aikaan.
Vähän kerrallaan palattiin työn ääreen ja korkattiin. Muki kiersi naistenkin käsissä
toiselta toiselle, työnteon jäädessä sivuasiaksi. Olitiin kun istumalakossa, puhuttiin
sota- ja kalajuttuja, ei huolta tehtaan tuotannosta. Vuoromestari ei uskaltanut lähteä
kierrokselle, sillä olisihan hän joutunut puolet työntekijöistä lähettämään kotiin,
jolloin tuotanto olisi lopahtanut kokonaan. Minä raittiuslupauksen tehneenä jouduin
tapahtumaa seuraamaan sivusta, samalla pohtien kuinka tiheä se Himasen seula
on ollut väkeä töihin ottaessaan.
Anteeksi toverit, on vähän väritetty, joskin myös kaunisteltu. Kyllä sotien jälkeen
kaikissa satamien läheisyydessä olevissa teollisuuslaitoksissa oli samantapaista
villitystä.
sivu 15
Kalevi Arnell
Osastomme toimintaa kuvin ja sanoin
Kuvan viiksekkäisiin miehiin liittyy tarina. Kun Teuvo Sievers oli ajamassa partaa
keittämöllä, niin Keijo Wikman tokaisi;"Tuohon nyt konetta tarvita, pyyhi Teuvo
karkealla pyyhkeellä partas pois". Teuvo oli vastannut;"Samperi, katotaaan kenellä
ne viikset parhaiten kasvaa, pidetään vaikka kilpailu".Kuva on otettu päivien muutaman
jälkeen noista lauseista. Kaikki kuvassa olijat eivät kilpailuun ottaneet osaa. Vasemmalla
Onni Jäntti, Tauno Jantunen, Alpo Hartikainen, Teuvo Sievers, Keijo Wikman, Pertti
Mussalo, Aarne Haatainen, Heikki Lehtola, Matti Taipale ja Heimo Mertanen.
Osastomme toimintaan on kuulunut lähes vuosittain erillaisen kilpailutoiminan
ylläpitäminen vapaa-aikana. Kuvassa vuoden 1964 parhaat hiihtäjät vasemmalta
Laaksoranta, Haimelin, Seppälä, Kuitunen, Volanen, Henttonen, Ropa ja Sippu
sivu 16
Lentopallon pelaajia Pirtillä 70-luvun alussa. Ylärivissä vas. Jorma Laine,
Juhani Turkia, Reino Ruskolampi, keskirivi vas, Jouko Mäkelä, Veikko Laakso,
Kalevi Lipponen, Matti Hietikko, Kari Kurki, Auvo Harju, alarivissä vas.
Reino Kainulainen, Jukka Lavonen, Jukka Nygren, Osmo Dufva ja Pertti Miettinen
Osaston kesäkisoista vas. vakituinen kisailija Erkki Siro, Kalevi Arnell ja
pitkäaikainen urheilujaoston vetäjä Olli Mäntynen
sivu 17
Varkautelaisten paperivieraiden kanssa veneristeilyllä.
Paperiliiton liittokokous pidetään joka neljäs vuosi. Kuvassa osasto jäsenistön
keskuudesta valitut luottamushenkilöt liittokokouksen väliajalla Dipolin
edustalla, vas. Eino Laitila, Johannes Koivunen, Seppo Wiik, Pirkko
Puisto, Erkki Yrjönen, Veikko Yrkki ja Ahti Korhonen
sivu 18
Kalevi Arnell
Kollerikivien vahtimisesta kuvaruudun tuijottamiseen
Kollerikiviä
Kollerikivien pyöriminen loppui 70-luvun alussa. Ne olivat suuria kiviä, jotka
jauhoivat kakkos-koneen massaa. Nykyisen ne ovat nähtävissä konttorin
edessä liikkumattomana monumenttina, Kollerisalissa olevien työntekijöiden
olosuhteet olivat kurjat. Jatkuva kosteus ja kylmä veto talvisaikaa pakottivat
rakentamaan höyryputken päälle pahvisia hökötyksiä, jotka sitten työnjaohtajat
purattivat pois. Tuli sinne viimein kahden istuttava vartiokoppi ruokakopiksi.
Siitäkin, lämpöisen patterin vierestä kävivät insinöörit ohi mennessään
hätistämässä pois, ja lähdettävä se oli, kun herran pelko vaivasi ketä
enemmän ketä vähemmän. Myöhemmin ruvettiin tinkimään tuulikaappia
kellariin meneviin oviin. Niiden saamiseksi piti kollerityöntekijöiden massan
menoa jarruttaa. Sama toistui lämpöpuhaltimen liittämisen nopeuttamiseksi.
Kesäaikaa kolleri taasen oli mukava paikka, kun vertasi esim. täyttäjiin.
Siinä työssä hiki virtasi miehillä, kun he joutuivat keittokattiloiden pultti-
kannet avaamaan käsin. "Vesisota" viilensi joskus täyttäjien kuumia päiviä.
"Lajittamo 74" -projekti nosti kolleri- ja sihtimiehet 4. kerrokseen valvomoon.
Samalla vakanssit vähenivät viidestä kahteen. Myöhemmin yksi henkilö
hoiti koko massan lajittelun.
Olosuhteet paranivat keittämöllä, mutta automaatio vei samalla vesisodat
ja muut mukavat leikit. Työkoneiden valvonnan keskitys yhden pöydän ääreen,
lisääntyi 70-luvun lopulla. Työnteko oli muuttunut ruumiillisesta rasituksesta
henkiseen rasitukseen. Henkinen puoli oli saanut levätä, kun esim. kollerilla
rempattiin käsivoimin venttiiliä, että saatiin massaa enemmän läpi. Oli vaan
kaksi nappulaa, seulan ja pumpun, sekä sakeuden säätö. Valvomotyö toi
mukanaan kymmeniä nappuloita ja kokonaan uuden, joskus hermoja raastavan
piipin. Nyt työn luonne oli muuttunut mittarien kyttäykseen ja piippiäänen
varttumiseen. Yksi asia oli myös kohentunut, ei enään tarvinnut lähteä kopista
karkuun insinööriä.
Täyttäjien, toisen pesijän ja vinttimiehen vakanssien loppuminen toi valvontaa
lisää.
sivu 19
Altim-valvontajärjestelmä lisäsi painetta ja uusia haasteita ympäri tehdasta.
Kuvaruututuijottaminen alkoi Sunilassa. Jännittävä uusi opettelu alkoi henkilöillä,
jotka olivat tottuneet ruumiilliseen työhön.
Pahuksemmoinen tilanne saattaa kehittyä vielä pahemmaksi, jos ei osata, kehdata
kysyä työtoverilta. Miten sinä tämän tekisit ? Myös työnjohtajien avun tarve kasvaa
neuvomisessa. Monesti tulee mietittyä, missä on se raja ihmisellä, kuinka paljon
työnantaja voi vaatia osaamista. Jos se osaaminen rajoittuu 1-2 työntekijälle,
tilanne on kriittinen. Mitä useampi työtoveri osaa saman homman, sen parempi.
Muisti on kuitenkin jo paljon laajenpi. Siihen sekään tarvitaan hyvää keskinäistä
henkeä eli sen vaaliminen on erinomainen asia kaikkien kannalta.
Työsuojeluvaltuutetut
Kun tehdas lähti ajoon ei työsuojelusta paljon tiedetty, vielä vähemmän puhuttu.
Alkuaikoina ei ollut mitään yhtenäistä valvottua työsuojelua. Jokainen henkilö varoi
enemmänkin vaiston mukaan ja työtapoja opittuaan pystyi ennalta välttämään vaara-
tekijöitä. Sama pätee vieläkin, nykyisin on vain enemmän kirjallisia ohjeita apuna.
Jäsenistö on aikanaan tehnyt kymmeniä aloitteita ammattiosaston nimissä
työnantajalle olosuhteiden ja työturvallisuuden parantamiseksi. Sitäkin kautta
osaston yhtenäisyys on ollut tärkeä uranuurtaja.
Sunilaan perustettiin vuonna 1965 turvallisuustoimikunta, johon kuului eri henkilöstö-
ryhmien edustajia . Eero Yrkki valittiin ensimmäiseksi työntekijöiden työsuojeluvaltuu-
tetuksi ja joitakin vuosia myöhemmin Vilho Härmä hoiti tehtävää Eeron vakavan
sairauden ajan. Sitten oli remmissä Veikko Yrkki vuoden 1983 loppuun. Viime vuosina
työntekijöiden työsuojeluvaltuutettuna on ollut metalliliittolainen Lasse Pitkänen.
Sunilassa nykyisin työsuojelutoimikunta kokoontuu neljä kertaa vuodessa.
Työsuojelutoimikuntaan kuuluu eri henkilöstöryhmien lisäksi työnantajan edus-
tajia, työsuojelupäälikkö, työsuojeluteknikko, työterveydenhoitaja, työterveyslääkäri
ja työsuojeluvaltuutetut.
sivu 20
Kalevi Arnell
Ammattiyhdistystoiminta Sunilan uudessa kehityksessä
Suomen Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen puuttui vuonna 1970 työmark-
kinajärjestöjen neuvotteluihin esittämällä välitysesityksen, jonka molemmat osa-
puolet hyväksyivät. Sopimus ristittiin UKK-sopimukseksi. Samana vuonna Sunilan
ammattiosasto esitti Sunilan johdolle 11 kirjelmää, joista osa koski palkkoja ja työ-
turvallisuutta. Huhtikuun 9. päivätyllä kirjeellä työntekijät ehdottivat, että työnantaja
palkkaisi tehtaalle oman lääkärin.
Sen aikaisia työolosuhteita kuvaa se, että osaston nimissä lähetettiin kirje yhtiön
johdolle, jossa mm. luki seuraavaa "Esitetään, että tehtaan päivänaisille hankitaan
kumipyöräiset kuuppakärryt ja että rautaromun, betonin sekä muiden painavien
ja likaisten rojujen kanto koreilla lopetettaisiin.
Niin mentiin 70-lukua, esityksiä osasto teki ja neuvotteliat neuvottelivat, Vuonna 1978
oli pitkä kesälomaseisokki 19.6-1.8, ja onneksi kuuma kesä. Syksyllä 1978 palkkaneu-
vottelut ajautuivat karille. Tuotannojarruttelujen aikana yhtiön johto ilmoitti tehtaan
pysäytettäväksi ja palkan maksun lopetettavaksi 9.10. klo. 22.00. Illansuussa kokoontui
osaston 150 jäsentä pohtimaan tilannetta. Niinhän siinä kävi, että tehdas pysähtyi ja
lähti ajoon 12.10. klo. 06.00. Kyseessä oli yksi esimerkki, joita saman tapaisia oli
tapahtunut vuosien varrella.
Pääluottamusmiehet ovat joutuneet esittämään lohduttomia työnantajan esityksiä
jäsenistölle. Vaikeimmat niistä ovat olleet esitykset, jotka koskevat vakanssien vähen-
tämistä. 70-luvun loppupuolella alkoivat työnantajan esitykset olla pakettimaisia.
Samalla piti sopia useimmista vakansseista ja työjärjestelyistä, jotta saatiin enemmän
palkkoja nousemaan.
Pääluottamusmies vaihtuu
Suurta luottamusta saanut pääluottamusmies Eino Laitila jäi eläkkeelle vuonna 1983
ja tilalle valittiin yksimielisesti Johannes Koivunen, joka toimi vankan luottamuksen
saaneena edelleen. Marraskuun pakettisopimus tuli 1984. Sopimus koskee vuosittain
tapahtuvia prosessi- ja laiteuudistuksia. Ne otettaisiin ajoon heti valmistuttua.
Palkankorotuksista neuvoteltaisiin vuosittain marraskuussa. Kyseinen sopimus takaa
kaikille sopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille erisuuruisia työn lisäyksestä johtuvia
korotuksia.
Johannes Koivunen
sivu 21
Muutoksista, jotka vähentävät vakanssien lukumäärää, tai ovat muuten suuria,
neuvotellaan erikseen TES:n 11:n pykälän mukaisesti.
Viime vuosikymmen oli raskasta neuvottelijoille. Samalla se oli tärkeää aikaa
Sunilan kehitykselle. 80-luvun tekniikka pudotti Sunilan henkilöstö samalla
vuosikymmenellä 829;sta vajaaseen 500:aan. "Sunila 83"-projektin neuvottelut
oli saatu loppusuoralle, kun Sunilan johto antoi yhtiön henkilöstölle lomautus-
varoituksen. Suunniteltu lomautus olisi ollut kahden viikon mittainen. Pakkoloman
jälkeen oli odottamassa kolmen viikon mittainen kesälomaseisokki. Tämän lisäksi
40 yhtiön työntekijää olisi lomautettu kahden kuukauden ajaksi.
Sunilan eri henkilöstöryhmät vastasivat yhteisellä julkilausumalla tuomiten pakko-
lomat. Neuvottelujen jatkuessa työnantaja ehdotti mm. vajaatyöryhmätyöskentelyä
ja helluntaikäyntiä. Mikäli näihin suostutaan, pakkolomat perutaan. Tilanne ratkesi
viimein niin, että tyntekijät suostuivat helluntaikäyntiin. Kaikilta pakkolomilta vältyttiin.
Kesälomaseisokki alkoi kesäkuun 6. pnä kestäen kolme viikkoa. Lisäksi neuvottelijat
saivat työantajan kanssa aikaan sopimuksen, joka takasi, että mahdollisten lomautusten
alkaessa kaikkia kohdellaan tasavertaisina.
1985 kriittinen vuosi
Sunilan henkilöstö, erikoisesti SAK:n väki, joutui painostuksen kohteeksi työnantajan
taholta. Työntekijöiden oli hyväksyttävä noin 100 henkilön vähentämissopimus ennekkoon,
tai yhtiön johdon mukaan Sunilan tulevaisuus olisi vaakalaudalla. Asiaan liittyi Sunilalle
myönnettävien investointivarojen saaminen. Ensin olisi sovittava monta asiaa, joihin
kuului tuo raskas henkilöstön vähentämistä koskeva sopimus. Pitkiä ja vaikeita neuvotteluja
käytiin myös Helsingissä. Työntekijöiden edustajia oli mm. pääluottamusmies Johannes
Koivunen. Jäsenistön kokous joutui viimein tekemään ratkaisun hyväsyen neuvottelu-
tuloksen, joka sisälsi mm. ettei ketään asian johdosta irtisanota, vaan vähennys tapahtuu
eläkejärjestelyin.
Pääsiäinen ja helluntaikäynti
Viimeisin merkittävä paperialalla tehty sopimus on varmaankin jatkuvan kolmivuorotyön
lyhentäminen. Siihen liittyi pääsiäisen ja helluntain käynti, joka antoi 8-9 päivää lomaa
lisää. Sunilassa asia järjestyi niin, että yölöysin jälkeen oleva makuu ja viiden päivän
vapaa on nyt ympäri vuoden. Kesälomaa on reilut kolme viikkoa. Asian johdosta ja
muutenkin Sunila on palkannut tervetulleita nuoria työntekijöitä.
sivu 22
Tervehdys 50 vuotiaalle
Paljon on vettä virrannut Kymijoessa ja sen myötä paperi- ja sellutehtaiden aiheuttamia
saasteita niiden 50 vuoden aikana, jona Paperiliiton Sunilan ammattiosasto numero 48
on ollut olemassa, toimien työntekijöiden etujen puolesta, milloin paremmalla milloin
huonommalla menestyksellä. Alkuhan oli hankala johtuen työnantajien yleisestä vas-
tustuksesta koko ammattiyhdistystoimintaa kohtaan.
Vaikeuksista huolimatta Sunilan työtekijät perustivat ammattiosaston maaliskuun
3. päivänä 1941 Popinniemen työväentalolla pitämässään kokouksessa. Popin-
niemen työväentaloa ei enään ole, se joutui väistymään uuden tieltä, mutta alueen
päätie on saanut nimekseen Aatteenkatu muistoksi siitä, että paikalla on ollut
työväen aatteellista sekä urheilu-, kulttuuri-, huvi- ym. toimintaa aikoinaan hyvin
paljon. Monien vaiheiden ja satojen talkootyötuntien saavutuksena sai osasto
oman toimitalon Väinölän. Talo vihittiin käyttöön 27.4.1958.
Väinölän muisteleminen onkin allekirjoittaneelle mieluisaa, sillä siellä oli toimintaa
monenlaista. Ammattiosaston kokoukset täyttivät salin jäsenistä. Myös monenlaisia
juhlia vietettiin Väinölässä, kuten pikkujoulu- ja vappujuhlia. Ohjelmat juhliin saatiin
"omasta takaa" eli siis jäsenistön voimin. Näytelmiäkin harjoiteltiin ja esitettiin juhlissa,
lisälsi laulua, lausuntaa ja kaikenlaista sirpaleohjelmaa. Oli näkijöitä ja oli tekijöitä,
vaikka puitteet nykyaikaan verratuna olivat vaatimattomat. Niihin hankaluuksiin ja
puutteisiin, joita Vainölässä nykyajan mittapuun mukaan oli, ei silloin osattu kinnittää
huomiota. Elämä oli puutteelista kaikin puolin, elettiinhän vielä sodan aiheuttamien
ankeiden aikojen jälkimainingeissa. Uskottiin, että kaikki se työ mitä ammattiosaston
nimissä Väinölässä tehtiin, tehtiin paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi.
Maaliskuun 16, päivänä 1959 perustettiin sitten ammattiosaton naisjaosto, jonka
päätarkoituksena oli saada naisia mukaan ammattiosaston toimintaan. Tämän
uskottiin käyvä parhaiten juuri naisjaoston kautta. Kyllä naisjaosto hyvin otettiinkin.
vastaan. Omissa kokouksissa naiset toivat esille työpaikkojensa puutteita ja
varsinkin naisten kehnoihin palkkoihin toivottiin parannusta. Naisten palkkakysymys
samoin kun eriarvoisuus työoloissa miehiin nähden oli silloin, ja on vieläkin polttava
kysymys. Parannusta on tosin jo tapahtunut ja se raja, joka jakaa miesten työt ja
naisten työt, on hämärtynyt. On aivan suuremmoista, että naiset voivat tänä päivänä
toimia pappeina ja piispoinakin. Monia muitakin aluevaltauksia naiset ovat tehneet
työaloilla, jotka ennen kuuluivat ehdottomasti miehille.
Naisjaosto on Sunilassa lopettanut toimintansa, joka on aivan oikein. Naisjaosto on
tehnyt tehtävänsä ja nyt naiset astuvat miesten rinnalla tasa-arvoisina työntekijöinä
oikeuksiaan puollustamaan. Eihän miesjaostoakaan ole koskaan ollut, nyt ei tarvita
enään naisjaostoakaan. Tuskin kukaan mies enää Sunilassa uskaltaa tulla sanomaan
naisille, että hella ja vaimo kuuluvat kotiin, kuten sanottiin vielä 50-luvulla.
Naisjaoston kautta saatiin naisia mukaan ay-toimintaan. Vasemmalta Aili Ropa,
Elsa Kujala ja Maj-Lis Jaakkola,
sivu 23
Jo yli kymmenen vuotta sairauseläkkeellä olleena, olen pudonnut "kärryiltä",
enkä enään pysty täysin ymmärtämään niitä suuria muutoksia, joita Sunilan teh-
taallakin on tänä aikana tapahtunut. Työn laatu on muuttunut koneistumisen myötä
ja sen seurauksena työväki vähentynyt valtavasti. Uskon kuitenkin, että kaikista
muutoksista huolimatta on ammattiosastolla oma tärkeä tehtävä työelämässä.
Koko yhteiskunnan muutoksen myötä on tapahtuneet muutokset
työelämässä asettavat työntekijät uusien asioiden eteen, joiden ratkaisemisessa
on ammattiyhdistystoiminnalla oma tärkeä tehtävänsä.
Kun Sunilan ammattiosasto nyt saavuttaa puolivuosisataisen virstanpylvään,
toivotan sille onnea ja menestystä työssään. Vaikkakin olot niin työelämässä
kuin sen ulkopuolellakin ovat parantuneet, eivät ne ole niin hyvin etteikö
työväestön omaa aktiivisuutta tarvittaisi. Niistä asioista, joista Sunilankin
väki nyt nauttii, kuten lyhennetystä työajoista, pitemmistä vapaa- ja loma-
ajoista, on osa saavutettu ammattiosaston aktiivisen toiminan tuloksena.
Onnitteluni juhlivalle ammattiosastolle.
Aili Ropa
Kalevi Arnell
Vuosilomalain ja työajan kehitystä
1917 8 tunnin työaikalaki
1922 Työsopimuslaki, 4-7 pv
1939 Vuosilomalaki, vuosiloma 5-12-pv
1946 Vuosiloma, 12-14 pv
1959 Työajan lyhentämistä koskeva muutos, 45 tunnin työviikko
keskeymätön (37) kolmivuorotyö 42 tuntia
1960 Vuosiloma, 18-24 pv
1966 Siirtyminen 40 tuntia/vk ja 5 pv työviikko
1971 Neljän viikon vuosiloma
1973 Vuosilomalakia uudistetaan
1974 Äitiysloma 7 kk
1977 Talviloma
1979 Talviloma oikeus, 37 kolmivuorotyö siirtyi 5 vuoro-
järjestelmään
1986 Työajanlyhentäminen 16/32 tuntia vuodessa
1987-1990 Työajan lyhentäminen, 68 tuntia vuodessa
Tiedot; SAK:n kalenteri 90
sivu 24
Erkki Yrjönen
Osaton vapaa-ajan viettopaikka
Osasto jäsenten keskuudessa alettiin 70-luvun puolivälissä keskustelemaan
oman vapaa-ajan paikan saamiseksi osastolle. Kipinän ajatuksesta antoi
lisääntynyt vapaa-aika ja parantuneet kulkuyhteydet ja etenkin vierailut eri
osastojen vapaa-ajan viettopaikoilla. Kun osaston talouspuolikin oli kohentunut
niin uskallettiin vakaasti ryhtyä katselemaan ja kuuntelemaan sopivan paikan
hankkimiseksi.
Toimikunta suhtautui jäsenistön taholta tulleeseen innostuneen myötämielisesti
ja alkoi toimia asian edestä. Tavoitteeksi asetettiin, että paikka olisi kaikkien
osastolaisten ulottuvilla, ei liian kaukana sekä kohtalaisten liikenneyhteyksien
päässä sekä että paikalla olisi valmiina rakennuksia, josta voisimme alkaa kehit-
telemään toimivaa vapaa-ajan paikkaa.
Kun raamit olivat valmiit, ryhdyttiin seurailemaan eri kiinteistövälittäjien ilmoituksia
myytävistä ja meille sopivista tonteista. Toimikunta kävi katselemassa useita
paikkoja, kunnes Neuvottoman lahden rannalta löytyi tontti, jolla oli valmis
rakennus saunoineen. Kokous antoi osto-oikeuden toimikunnalle ja niin kaupat
tehtiin myyjän kanssa elokuussa 1979.
Kaupanteon jälkeen ryhdyttiin välittömästi suunnittelemaan paikan kehittämiseksi
siten, että se olis kaikille osaston jäsenille perheineen sopiva vapaa-ajan vietto-
paikaksi. Ensimäisiin tehtäviin kuului ulkomaalaus ja rakennuksen sähköistäminen.
Kun nämä oli tehty, oli edessä uuden saunan rakentaminen, koska vanha sauna oli
epäkäytännöllinen päärakennuksen yhteydessä. Rakentaminen aloitettiin -81 keväällä,
ja sen mahdollisti suurelta osin Sunila Oy:n paikallinen johto lahjoittamalla melkein
kaikki rakennustarvikkeet. Ja kun tähän lisätään jäsenistön aktiivinen talkootyö, niin
-82 tammikuussa päästiin ottamaan ensimmäiset löylyt, Edellä mainittujen lisäksi
on paikalla tehty pienempiä rakennus- ja kunnostustöitä jäsenistön viihtymiseksi.
Näin oli osasto saanut oman vapaa-ajanviettopaikan.
Erkki Yrjönen
sivu 26
Osaston vapaa-ajan viettopaikka Kaislaranta
sivu 27
Osaston virkailijat
Puheenjohtajat; Rahastonhoitajat;
Ilmari Tikkanen Johan Riihelä
Hjalmar Veijalainen Einari Parkkinen
Einari Parkkinen Antti Tolvanen
Sulo Peltonen Väinö Korhonen
Aarne Hakala Unto Juva
Teuvo Auvinen Erkki Yrjönen
Eero Yrkki Rauno Tampio
Johannes Koivunen Pääluottamusmiehet:
Veikko Yrkki Yrjö Danska 1946-1968
Pertti Hirvelä Teuvo Auvinen
Kalevi Arnell Onni Hyttinen
Seppo Wiik Lasse Vihersalo
Markku Hynninen Eino Laitila
Sihteerit: Johannes Koivunen
Sulo Mattila Työsuojeluvaltuutetut:
Einari Ylätalo Eero Yrkki
Väinö Elomaa Vilho Härmä
Emil Sunikka Veikko Yrkki
Aulis Laine Naisjaoston puheenjohtajat;
Aaren Saarinen Bertta Katainen
Eero Yrkki Eila Kuparinen
Erkki Yrjönen Aili Ropa
Teuvo Auvinen Pirkko Puisto
Bertta Katainen Marja Hynninen
Toivo Hartonen
Aarne Hakala
Elbe Middel
Seppo Wiik
Kalevi Arnell
Vesa Kuparinen
Pertti Hirvelä
Tiedot; Aili Ropa historiikki, pöytäkirjat
sivu 27
Osaston jäsenmäärän vaihtelut vuosittain
sivu 28
Takakansi
