Neuvonta

Neuvonta

Työttömyyskassalain mukaan työttömyyskassat ovat keskinäisen vastuun perusteella toimivia yhteisöjä. Hoitaessaan lakisääteisiä tehtäviään työttömyyskassat käyttävät julkista valtaa ja hoitavat julkista tehtävää. Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.

Hallintolaki on yleislaki ja se tulee sovellettavaksi työttömyyskassan neuvonnassa, ellei työttömyyskassoja koskevissa erityislaeissa (esim. työttömyysturvalaki ja työttömyyskassalaki) ole toisin säädetty.

Hallintolain 8 §: Viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta on maksutonta.

Neuvonta voidaan jakaa menettelylliseen ja aineelliseen neuvontaan sekä oikeudelliseen ja tosiasialliseen neuvontaan.

Työttömyyskassan tulee antaa asiakkailleen oikeudellisia neuvoja menettelyllisistä seikoista eli esimerkiksi siitä, miten ja missä ajassa asia pannaan vireille ja mitä asiakirjoja tulee esittää asian ratkaisemista varten. Neuvontavelvollisuuteen kuuluu myös tosiasiallinen neuvonta eli tietojen antaminen työttömyyskassan käytännöistä, kuten käsittelytavasta ja –vaiheista sekä asian käsittelijästä.

Neuvontavelvollisuus koskee siis ensisijaisesti menettelyllisiä kysymyksiä kuten valittamista, päätöksen poistamista taikka kassan jäsenyyden tai etuuden hakemista. Velvollisuus koskee lähinnä tiedon antamista eikä ulotu suoranaiseen avustamiseen eli asianosaiselle kuuluvien toimien suorittamiseen esimerkiksi täyttämällä lomakkeet tai laatimalla tarvittavat asiakirjat asiakkaan puolesta. Neuvonnassa on työttömyyskassa kiinnittää huomiota yhdenvertaisuuden toteutumiseen ja asiakkaiden tasapuoliseen kohteluun.

Aineellisissa asioissa neuvontavelvollisuus on rajoitetumpi kuin menettelyllisissä asioissa. Työttömyyskassan ratkaisulinjan tai vakiintuneen oikeuskäytännön kertomisen voidaan katsoa kuuluvan neuvontavelvollisuuden piiriin. Neuvontavelvollisuus ei edellytä esimerkiksi valituksen perusteluiden laatimista tai kannattavuuslaskelmien tekemistä asiakkaan antamien erilaisten vaihtoehtojen pohjalta. Neuvonnan yhteydessä ei myöskään voida yleensä ennakoida yksittäisten hakemusten tosiasiallista menestymistä. Aineellisia ennakkotietoja annettaessa on syytä kiinnittää kassan jäsenen huomiota siihen, että kyseessä on ainoastaan arvio.

Ennakkotietojen antamisesta tulee pidättäytyä silloin, kun kysymyksessä on tulkinnanvarainen asia. Aineellisessa neuvonnassa tulee huomioida myös yhdenvertaisuus- ja esteellisyyskysymykset. Neuvottaessa on erityisesti pidettävä mielessä työn ja koulutuksen ensisijaisuus ja työttömyysturvan tarkoitus. Mainitut rajoitukset huomioiden henkilöä voidaan palveluperiaatteen mukaisesti neuvoa yleisellä tasolla aineellisistakin seikoista ja etenkin oikeudenmenetys-, väliinputoamis- ja tuloloukkutilanteiden varalta. Etuusmäärän maksimointiin tähtäävään neuvontaan tai muuhun sosiaaliturvasuunnitteluun työttömyyskassa ei saa ryhtyä. Säännös ei myöskään velvoita kassaa vastaamaan laajoihin ja yleisluontoisiin tiedusteluihin.

Työttömyyskassojen neuvontavelvollisuus koskee vain työttömyyskassojen omaan toimialaan kuuluvia asioita. Muilta osin neuvontavelvollisuus rajoittuu siihen, että asiakas mahdollisuuksien mukaan opastetaan oikeaan instanssiin, myös hallinnon ulkopuolelle.